Gnostilaiset kirkot

Seurakunnat ovat aina olleet gnostilaisuuden näkyvä osa

Gnostilaisuuden ensimmäinen vuosituhat

Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina gnostilainen kristillisyys oli kasvanut kansainväliseksi liikkeeksi, joka oli levinnyt Palestiinasta kautta koko Välimeren alueen ja toimi erillisinä seurakuntina muun muassa Egyptin Aleksandriassa, Kreikan Edessassa sekä nykyisen Turkin alueella Antiokiassa ja Efesoksessa. Silloin kristinusko oli vielä alkuvaiheessaan ja nousi Rooman valtauskonnoksi vasta kolmannella vuosisadalla.

Vaikka katolinen kirkko julisti gnostilaisuuden harhaopiksi, gnostilaiset ajatukset vaikuttivat pitkään kristinuskon piirissä. Gnostilaisuus hävisi lopulta taistelun Jeesuksen sanojen oikean tulkin asemasta. Gnostilaiset seurakunnat torjuivat katolisen kirkon järjestelmän ja omaksuivat yksilöllisempiä uskonnollisen yhteyden muotoja. Tämä yksilöllisyys koitui kuitenkin gnostilaisuuden tuhoksi. Niinpä gnostilaiset seurakunnat säilyivät vain muutaman vuosisadan ajan.

Gnostilaisuus ei suinkaan kokonaan kadonnut, vaan jatkoi elämäänsä manikealaisuudessa, mandealaisuudessa sekä keskiajan kristillisissä liikkeissä. Näitä olivat esim. 800-luvulla Makedoniassa vaikuttaneet paulikiaanit, 900–1500 -luvuilla Bulgariassa ja Balkanin niemimaalla toimineet bogomiilit sekä vuosina 1150–1300 Pohjois-Italiassa ja Ranskassa eläneet kataarit. Islamin piirissä gnostilaisia ajatuksia ovat edustaneet druusit ja jesidit. Intiassa esiintyi mogulien valtakaudella 1600-luvulla useita merkittäviä gnostilaisia ajattelijoita, jotka pyrkivät islamin ja hindulaisuuden jumalakäsityksen yhdistämiseen. 

Suuria gnostilaisia koulukuntia olivat:

• mandealaisuus

• setiläisyys

• valentinolaisuus

• manikealaisuus

Näistä vaikutteita saaneita gnostilaisia lahkoja olivat muun muassa:

• markionilaiset

• basilidelaiset

• ofiitit

• barbeliitit

• kainiitit

• paulikiaanit,

• bogomiilit

• kataarit

Gnostilaisuuden toinen vuosituhat

Uusia gnostilaisia kirkkoja alettiin perustaa 1800-luvun alussa, mutta kun 1890-luvulla oli löytynyt joitakin krei­kankielisiä katkelmia gnostilaisesta "Tuomaan evankeliumista", kiinnostus gnostilaisen uskonperinteen elvyttämisen ja vaalimisen kasvoi. Vasta kun Nag Hammadin gnostilaiset kirjoitukset oli löydetty vuonna 1945 ja niiden käännöksiä alkoi tulla julkisuuteen, gnostilaisuudesta tuli erityisen suosittu tutkimuskohde ja gnostilaisuuden nimissä perustettiin lukuisia seuroja ja keskusteluryhmiä. Koettiin gnostilaisuuden voimakas nousu ja eri puolille maailmaa syntyi kymmenittäin uusia gnostilaisia yhteisöjä. Useimmat näistä yhteisöistä olivat tutkimukseen ja opetukseen keskittyneitä seuroja, jotka tarjosivat lähinnä mahdollisuuksia informaation vaihtoon ja keskusteluihin. Selkeästi gnostilaiseen uskoon keskittyviä kirkkokuntia on 1800–1900 –luvuilla kuitenkin syntynyt suhteellisen vähän.

Useimmat 1800–1900 –luvuilla syntyneistä gnostilaista kirkoista ovat noudattaneet toiminnallisesti ja liturgisesti roomalaiskatolisia tai anglikaanisia kirkollisia perinteitä, mutta poikenneet näistä opillisesti hylkäämällä muun muassa käsitykset Jeesuksen jumaluudesta ja hänen lunastuskuolemastaan. Jotkut gnostilaisista kirkoista taas ovat olleet täysin omaleimaisia niin opillisesti kuin myös liturgisesti, toiminnallisesti ja organisatorisesti. Joukossa on ollut myös epälukuinen määrä kirkkoja, joiden nimessä on ollut jotain "gnostilaisuuteen" viittaavaa, mutta joiden opissa ja toiminnassa ei ole ollut lainkaan varsinaista gnostilaisuutta. Viimeksi mainitut kirkot ovat ilmeisesti ymmärtäneet sanan "gnostilaisuus" tarkoittavan yleensä jotain salattua tietoa, jollaista he jossain muodossa ovat katsoneet edustavansa.

Pitkäikäisin gnostilaisista suuntauksista on mandealaisuus, jota harjoitetaan vielä nykyäänkin pääasiassa eteläisessä Irakissa ja Lounais-Iranissa. Irakissa mandealaisten tiedetään 2000-luvulla joutuneen toistuvasti äärimuslimien hyökkäysten kohteeksi ja mandealaiset ovat suurin joukoin paenneet alueelta. Irakilaisten pakolaisten muodostamia mandealaisia yhteisöjä elää monissa läntisissä maissa – suurimmat Ruotsissa (noin 5 000), Australiassa (noin 3 500) ja USA:ssa (noin 1 500). Iranissa nykyisin asuvien mandealaisten määräksi arvioidaan 5 000 – 25 000, joista mandean kieltä puhuu enää vain muutama sata.

Vuosisatojen ajan gnostilaisten perinteiden vaalimisesta ovat gnostilaisten yhteisöjen lisäksi huolehtineet lukuisat esoteeriset yhteisöt, kuten ruusuristiläiset. Myös monet nykyaikana toimivista henkisistä liikkeistä ovat saaneet vaikutteita gnostilaisuudesta. Tällaisia ovat muun muassa teosofiset liikkeet sekä "New Age" -liike. Edellä mainitut esoteeriset yhteisöt eivät kuitenkaan edusta varsinaista gnostilaisuutta, joten niitä ei tässä yhteydessä käsitellä. 

Gnostilaisuuden kolmas vuosituhat

2000-luvun gnostilaisuus poikkeaa monilta kohdin sekä alkukirkon että kahden ensimmäisen vuosituhannen gnostilaisuudesta.

Vaikka gnostilaisuudessa ei ole varsinaisia dogmeja, on kuitenkin määriteltävissä tiettyjä gnostilaisuuden opillisia kulmakiviä. Osa näistä on luonteeltaan universaaleja - kaikille uskonnoille yhteisiä - prinsiippejä, kuten:

• yhden korkeimman olennon tunnustaminen

• lähimmäisenrakkauden vaatimus

• usko sielun kuolemattomuuteen

• usko rukoukseen ja kaitselmukseen

• usko jälleensyntymiseen
   

 >> Gnostilaiset kirkot 2000-luvulla
 

Esoteerinen gnostilaisuus
 

Lähes kaikilla gnostilaisilla kirkoilla on ollut kaksi rinnakkaista toimintalinjaa, jotka ovat vastanneet ikivanhaa gnostilaista jäsenistön jaottelua toisaalta kouluttamattomiin seuraajiin eli "imeväisiin" ja toisaalta täydelliseen tietoon oikeutettuihin eli "täysi-ikäisiin". Kouluttamattomille on tarjottu perinteistä kirkollista toimintalinjaa, johon kuuluvat jumalanpalvelukset ja messut sekä kirkolliset toimitukset eli sakramentit. Sen sijaan niille kirkon jäsenille, jotka ovat olleet kiinnostuneita syvällisemmästä tiedosta ja kyenneet sellaista vastaanottamaan, on tarjottu toisella toimintalinjalla mahdollisuutta kartuttaa ja syventää gnostilaisuuteen liittyviä tietojaan luennoilla, opintoryhmissä tai kirjekursseilla sekä osallistua esoteerisiin riitteihin tiettyjen veljeskuntamaisesti toimivien organisaatioiden puitteissa.

>> Gnostilaiset riitit