Gnostilaisuus on syntynyt ennen ajanlaskumme alkua

 

 

Gnostilaisuuteen sisältyvät uskonkäsitykset ovat peräisin ajanlaskuamme edeltäneinä vuosisatoina vaikuttaneista mesopotamialaisista, egyptiläisistä ja intialaisista uskonnoista, juutalaisuudesta ja kabbalasta sekä Platonilta (427–347 eaa.) ja muilta antiikin Kreikan filosofeilta. Gnostilaisuuden uusimmat ainekset ovat Jeesuksen ajalta ja varhaisesta kristinuskosta. Gnostilaisuus on siis kristinuskoa vanhempi uskonto, joka muotoutui nykyisin tunnettuun asuunsa kristinuskon syntymisen vanavedessä. 

 

 

Gnostilaisuutta pidetään itsenäisenä uskontona, joka vaikutti kristinuskon sisältöön. Monet alkukristillisyyden ajan gnostilaiset puolestaan omaksuivat kristillisiä aineksia, mistä seurasi tiettyjä yhtäläisyyksiä heidän gnostilaisuutensa ja kristinuskon opetusten kesken. Yhtäläisyyksistä huolimatta gnostilaisuus on koko historiansa ajan ollut kristinuskon kanssa kilpaileva uskonto.

 

Alkuaikoinaan gnostilaisuus ilmeni omaperäisinä persialaisina ja syyrialais-egyptiläisinä versioina. Myöhemmin gnostilaisuus on ilmennyt kymmeninä erilaisina suuntauksina, joista suurin osa on ollut kristillisyyteen liittyviä ja jotkut myös juutalaisuuteen ja islamiin liittyviä. Gnostilainen usko on vaikuttanut laajalla alueella Välimerta ympäröivissä maissa sekä Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Kiinassa.
 

Merkittävimpiä gnostilaisuuden suuntauksia ovat olleet: nasorealaisuus, mandealaisuus, setiläisyys, valentinolaisuus, manikealaisuus, markionilaisuus, basilidelaisuus, ofiitit, barbeliitit, kainiitit, paulikiaanit, bogomiilit ja kataarilaisuus.


 

 

Aleksandrian filosofikoulu jalosti gnostilaisuutta 

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla kukoistaneessa Aleksanrdian filosofikoulussa kohtasivat sen ajan juutalaiset, egyptiläiset ja kreikkalaiset filosofit. Heidän ajatuksistaan kehkeytyi yhdistelmä käsityksistä, joita olivat jo ennen heitä edustaneet egyptiläiset papit, juutalaiset rabbiinit, arabialaiset opettajat sekä kreikkalaiset filosofit - erityisesti Pythagoras (582–496 eaa.) ja Platon (427–347 eaa.). Tästä koulusta monien tutkijoiden mielestä saivat alkunsa niin gnostilaisuus kuin kabbalakin.

Mystinen numerosymboliikka on lähtöisin Pythagoraalta. Hänen mysteerikoulussaan kokelaille opetettiin, kuinka he olevaista tutkimalla, vanhoihin viisauksiin perehtymällä ja jumalallisia ilmestyksiä kokemalla voivat saavuttaa gnosiksen eli tietoisuuden jumaluuden, olevaisen ja sielun olemuksesta. Nämä opit johtivat myös gnostilaisuuden muotoutumiseen poluksi, jonka kautta pyrittiin saavuttamaan ymmärrys Jumalan ja luomakunnan yhteyksistä. Lisäksi nämä opit johtivat pyhään geometriaan ja henkiseen alkemiaan, jotka olivat keskeisiä "tieteitä" niin hermetismin kuin ruusuristiläisyydenkin alkutaipaleilla.