Jumala

Gnostilaisen kosmologian mukaan ennen aineellisen maailman syntymistä – siis ennen alkuräjähdystä – oli olemassa joku alkusyy. Tätä alkusyytä kutsutaan kaikkeuden mieleksi tai universaaliksi kosmiseksi tietoisuudeksi ja usein myös Jumalaksi. Gnostilaisuudessa Jumala on ihmiselle käsittämätön, täydellisen transsendentti absoluutti, joka on vailla persoonallista hahmoa. Gnostilaisuuden jumalakäsitys poikkeaa siis Raamatun jumalakäsityksestä.

Gnostilaisten mukaan kaikkeuden mielen (Jumalan) tahdosta syntyi kaikki olevainen kahdessa vaiheessa. Aluksi syntyi aineeton "Valon maailma" ja sen toimesta edelleen aineellinen maailma, kosmos. Olevaisuudesta tuli siis kaksijakoinen: aineeton ja aineellinen. Aineetonta maailmaa kutsutaan Valon maailmaksi tai Hengen maailmaksi. Klassisessa gnostilaisuudessa siitä käytettiin nimitystä Täyteys (kr. Ple­roma).

Valon maailma


Valon maailma on luonteeltaan ikuinen. Siellä ei ole aikaa samassa merkityksessä kuin Aineen maailmassa. Valon maailman ei katsota sijaitsevan missään "ylhäällä taivaassa", vaan Aineen maailman rinnalla, mutta eri ulottuvuudessa. Koska Valon maailma on eri ulottuvuudessa kuin Aineen maailma, se ei ole ihmisaistein havaittavissa. Siksi Valon maailmaa sanotaan transsendenttiseksi eli ”yliaistilliseksi” tai ”tuonpuoleiseksi”.

Valon maa­il­ma syntyi, kun Jumala emanoi eli vuodatti itsestään aioneja eli valo-olentoja. Valo-olennot ovat kuolemattomia ja niissä on yhdistyneenä kumpikin sukupuoli. Valo-olentojen tehtävänä on ilmentää Jumalan kaikkinaista viisautta, voimaa ja rakkautta. Ensimmäiset valo-olennot vuodattivat itsestään edelleen alempia ja nämä edelleen alempia, kunnes Valon maailma oli valmis. Valo-olennot käsitetään persoonallisiksi olennoiksi ja niiden sanotaan olevan henkisiltä kyvyiltään eritasoisia riippuen siitä, kuinka etäällä ne ovat Valon alkulähteestä. Gnostilaisen perimätiedon mukaan Valon maailmaa asuttavien henkisten olentojen kesken vallitsee harmonia, rauha, sopusointu, rakkaus ja hyvyys.

Valon maailman luomisen yhteydessä kehittyneet valo-olennot loivat aineellisen maailman­kaik­ke­uden kaikkine voimineen ja luonnonlakeineen nou­dattaen kaikkeuden mielen (Jumalan) määrittelemiä universaaleja lakeja. Maailmaa ei luotu kerralla jonkin "Luo­ja­juma­lan" – demiurgin – yksilöllisenä työnä, vaan luominen nähdään evoluution lakien mukaan jatkuvana hen­ki­senä ja aineellisena prosessina, jossa agentteina ovat kaikki valo-olennot ja osaltaan myös ihmiset.

Gnostilaista jumalakäsitystä kuvaa hyvin seuraava gnostilaisen messun teksti:
 

"Jumala, me suuntaamme ajatuksemme Sinua kohti, vaikka olet käsityskykymme ulottumattomissa.

Olet kaikkeuden mieli ja äly, universaali viisaus ja voima, ensimmäinen ajatus, josta kaikki olevainen on alkanut.

Sinä annat perustan näkymättömälle ja näkyvälle maailmankaikkeudelle sekä elävöität kaiken elollisen.

Me puhuttelemme Sinua kuin ihmisolentoa, vaikka olet vailla persoonallista olemusta.

Me käytämme sinusta nimitystä ”Jumala”, vaikka Sinulla ei voi olla nimeä. Yhtä hyvin voisimme kutsua Sinua ”Valoksi” tai ”Ensimmäiseksi”. Sinä olet se, joka Sinä olet.

Me kutsumme Sinua Korkeimmaksi ikään kuin asuisit jossain ylhäällä taivaitten tuolla puolen, vaikka Sinä olet kaiken läpäisevä tietoisuus, läsnä kaikkialla, niin ylhäällä kuin alhaalla, elät meissä kaikissa elollisissa ja me elämme sinussa.

Meidän on mahdotonta käsittää Sinun olemustasi, sillä Sinä olet koko kosminen järjestys ja samanaikaisesti pienimpienkin hiukkasten sisältö.

Sinä olet meidän sielussamme ja meidän sielumme on osa Sinua. Elämämme on kuin meren pinnalla toisiaan seuraavat aallot, jotka näyttävät yksilöllisiltä, mutta muuttuvat osaksi samaa suurta merta, kun aikanaan tyyntyvät ja asettuvat lepäämään tyynen meren pinnalle.

Sinä valaiset kaiken olevaisen ja Sinun valosi valtakunta on täällä meidän keskellämme, sisäisesti meidän sydämissämme."