Valon mailma

Taiteilijan näkemys Valon maailmasta, jossa keskellä olevan Ikuisen Valon ympärille on virrannut valo-olentoja.

Gnostilaisten käsityksen mukaan kaikki olevainen syntyi kahdessa vaiheessa Todellisen Jumalan eli Älykkään Kosmisen Tietoisuuden tahdosta. Aluksi syntyi aineeton "Valon maailma" eli ”Täyteys” (kr. Pleroma) ja sen toimesta edelleen aineellinen maailma, kosmos. Olevaisuudesta tuli näin kaksijakoinen: aineeton ja aineellinen. Valon maailma kuvataan näkymättömäksi ja täydellisen hyväksi kun taas aineen maailma kuvataan näkyväksi ja epätäydelliseksi.

Gnostilaisen kosmogonian mukaan Todellinen Jumala eli Älykäs Kosminen Tietoisuus halusi ilmetä jollain tavalla. Niinpä se ajatteli täydellistä olevaisuutta, joka ilmentäisi kaikkia kosmisen tietoisuuden ominaisuuksia. Tästä ajatuksesta syntyi Valo, joka oli syvyyttä ja hiljaisuutta ja sen sisällä ilmenivät viisaus, voima ja rakkaus. Nämä ajatukset saivat muodon, kun niistä virtasi ulos valo-olentoja. Tätä valo-olentojen virtaamisilmiötä kutsutaan emanaatioksi. Kaikki ilmenneet muodostivat harmonisen kokonaisuuden ja niistä tuli kaiken olevaisen perusta. Vielä tänäkin päivänä kaikki olevainen pyrkii gnostilaisten mukaan harmoniaan. Heidän mielestään Valon maailma kokonaisuudessaan oli ensimmäinen Älykkään Kosmisen Tietoisuuden ilmentymä. Valon maailma oli ja on luonteeltaan ikuinen eikä siellä ei ole aikaa samassa merkityksessä kuin aineen maailmassa. Valon maailma on ollut olemassa jo ennen kuin aineen maailma edes syntyi ja se jää olemaan senkin jälkeen, kun aineen maailma aikanaan lakkaa olemasta.

Valon maailman ei katsota sijaitsevan missään "ylhäällä taivaassa", vaan Aineen maailman rinnalla, mutta eri ulottuvuudessa. Koska Valon maailma on eri ulottuvuudessa kuin Aineen maailma, se ei ole ihmisaistein havaittavissa. Siksi Valon maailmaa sanotaan transsendenttiseksi eli ”yliaistilliseksi” tai ”tuonpuoleiseksi”.

Valon maailma syntyi, kun Jumala emanoi eli vuodatti itsestään aioneja  eli valo-olentoja. Valo-olennot ovat kuolemattomia ja niissä on yhdistyneenä kumpikin sukupuoli. Valo-olentojen tehtävänä on ilmentää Jumalan kaikkinaista viisautta, voimaa ja rakkautta. Ensimmäiset valo-olennot vuodattivat itsestään edelleen alempia ja nämä edelleen alempia, kunnes Valon maailma oli valmis. Valo-olennot käsitetään persoonallisiksi olennoiksi ja niiden sanotaan olevan henkisiltä kyvyiltään eritasoisia riippuen siitä, kuinka etäällä ne ovat Valon alkulähteestä. Gnostilaisen perimätiedon mukaan Valon maailmaa asuttavien henkisten olentojen kesken vallitsee harmonia, rauha, sopusointu, rakkaus ja hyvyys.

Valon maailman luomisen yhteydessä kehittyneet valo-olennot loivat aineellisen maailmankaikkeuden kaikkine voimineen ja luonnonlakeineen noudattaen kaikkeuden mielen (Jumalan) määrittelemiä universaaleja lakeja. Uusgnostilaiset uskovat, että maailmaa ei luotu kerralla jonkin "Luojajumalan" – demiurgin – yksilöllisenä työnä, vaan luominen nähdään evoluution lakien mukaan jatkuvana henkisenä ja aineellisena prosessina, jossa agentteina ovat kaikki valo-olennot ja osaltaan myös ihmiset.

Ihmisen sielun uskotaan olevan Valon maailmasta lähtöisin oleva jumalallisen hengen kipinä, elementti, joka yhdistää ihmisen Jumalaan. Ruumin kuoleman jälkeen sielun uskotaan palaavan takaisin Valon maailmaan, jossa se valmistautuu seuraavaan inkarnaatioon. Kun sielu lopulta monen inkarnaation jälkeen on saavuttanut täydellisyyden, sen ei enää tarvitse syntyä aineelliseen maailmaan, vaan se saa jäädä lopullisesti Valon maailmaan.