Meditaatio

Uusgnostilaisuudessa meditaatio nähdään menetelmänä, jolla ihminen pyrkii saavuttamaan erilaisia tietoisuuden tiloja, tai joilla ihminen kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltään.

Meditaatiota voidaan harjoittaa monella tasolla ja eri syistä. Maallisella tasolla meditaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi, sisäisen energian tai elämänvoiman vahvistamiseksi tai myötätunnon, rakkauden, kärsivällisyyden ja anteeksiantami- sen kehittämiseksi. Tästä esimerkkinä on mindfulness.

Henkisellä tasolla taas meditointia voidaan harjoittaa esimerkiksi ahdistuneisuudesta vapautumiseksi tai mieltä askarruttavien kysymysten ratkaisemiseksi.

Kun meditaatioharjoituksessa tietoinen mielen keskittyminen johtaa siihen, että ei tavoitella mitään erityistä, eikä takerruta ajatuksiin tai tunteisiin, vaan annetaan niiden ilmestyä ja kadota vapaasti, niin meditaation seurauksena koetaan tyyneyttä ja rentoutta sekä löydetään avaimia alitajunnan suljettuihin oviin. Pitkällä tähtäyksellä meditaation avulla kyetään ylläpitämään tyyneys ja mielenrauha, jotka tuottavat hyvinvointia ja onnellisuutta sekä antavat henkisiä voimavaroja eri elämänvaiheisiin, tilanteisiin tai aktiviteetteihin.

Meditaatioharjoitus perustuu ajattelun keskittämiseen johonkin yksittäiseen kohteeseen, joka voi olla hengitys, mantra, esine tai visualisoitu mielikuva. Suosittuja uusgnostilaisia mantroja ja visualisaatioita ovat valkoinen lumme tai valkoinen joutsen.

Aktiivisessa meditaatiossa tietoinen hengitys yhdistetään liikkeeseen ajatusten hiljentämiseksi ja hetkessä pysymiseksi. Tarkoituksena on keskittyä siihen, miten liikkeet suorittaa, miten hengittää ja miltä liike tuntuu kehossa, eikä ajatella menneitä tai tulevia.

Meditaation keskiössä on ajatuksista ja tunteista vapaa mieli, jotka kutsutaan yleensä tyhjäksi, puhtaaksi tai selkeäksi mieleksi. Kyseessä on meditaatioharjoitusta suorittavan henkilön mielentila, jossa hän voimakkaalla keskittymisellään kykenee täyttämään koko mielensä niin, että siinä ei pysty esiintymään tavanomaista reaalimaailmaan liittyvää mielensisältöä. Tyhjän mielen aikaansaamisen ongelma on usein arkikokemuksen ajattelusta irtautuminen.

Meditaatioasennolla ei ole merkitystä. Yksinkertaisinta on meditoida tuolilla tai tyynyllä istuen. Jotkut ovat mieltyneet intialaisperäiseen lootusasentoon tai puolilootusasentoon. Meditointia voi harjoittaa myös kävellessä, hölkätessä, uidessa tai jotain työtä tehdessä, kuten tiskatessa tai nurmikkoa leikatessa.

Meditaatiota voi harjoittaa sekä yksin että ryhmässä. Usein ryhmässä meditoiminen aikaansaa positiivisia energioita ja edistää yhteisön ja yksilön hyvinvointia.

Joillekin mielen rauhoittaminen onnistuu paremmin, kun laittaa taustalle soimaan hiljaista meditatiivista musiikkia. Kun meditoivia ihmisiä on tutkittu aivokuvauslaitteella, on huomattu että meditaatiossa aivosähkökäyrät menevät ns. alfa-aaltotilaan, joiden taajuus on 8-12 Hz. Aivokäyrään voidaan vaikuttaa kuuntelemalla musiikkia, jonka taajuus on sama kuin em. aaltoalue. Myös klassisen musiikin monien teosten largo-osien on todettu soveltuvat tähän tarkoitukseen hyvin. Netistä löytyy myös monenlaisia mediaatiomusiikiksi sanottuja kappaleita.

Meditoinnin kesto on hyvin yksilöllinen asia. Joillekin riittää 15 min. ja jotkut haluavat/jaksavat meditoida tunnin tai jopa kauemminkin. Monet viettävät meditatiivisen hetken joka aamu ennen vuoteesta nousemista ja taas illalla vuoleelle asetuttuaan, ennen nukahtamista. Tällöin meditaatioon voi liittyä myös rukous. Monille meditaatio onkin yksi tapa olla yhteydessä Jumalaan.