Hermetismi

Kuva: Sanna Maasydän

Hermetismiksi kutsutaan filosofisia ja uskonnollisia liikkeitä, jotka pe­rus­tuvat ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla syntyneeseen Her­me­ti­ca-nimi­seen kirjoituskokoelmaan sekä eräisiin muihin samanhenkisiin kirjoituksiin. Kokoelma käsitti alun perin kymmeniä kirjoituksia, jot­ka oli kirjoitettu useassa vaiheessa eri kielillä. Hermetica-tekstien nimi johtuu siitä, että niiden kir­joittajaksi oli merkitty ”Hermes Tris­me­gistos”. Ky­seessä ei ole historiallinen henkilö, vaan salanimi, jonka ta­kana oli joukko Aleksandriassa vaikuttaneita mystikkoja. Hermes Tris­me­gis­tos oli esoteerinen nimitys ju­ma­luu­desta, jota egyptiläisessä my­to­lo­giassa edusti Thot, kreik­ka­lai­ses­sa Hermes ja roomalaisessa Mer­cu­ri­us. Näitä jumaluuksia pidettiin oppaina, jotka ohjasivat kuol­leit­ten sieluja tuonpuoleiseen. Nimi Her­mes Trismegistos on muinais­kreik­­kaa ja tarkoittaa ”Hermes kolmesti suurin”.

Kirkkoisä Augustinus hyökkäsi hermetistisiä kirjoituksia vastaan 426 ilmestyneessä teoksessaan De Civitate Dei contra Paganos” (”Jumalan valtio pakanoita vastaan”). Hermetistiset teks­tit julistettiin ka­tolisen kirkon toimesta harhaoppisiksi ja Länsi-Euroopasta löytyneet kappaleet tuhottiin. Sen sijaan joitakin kreikankielisiä käsikirjoituksia säilyi Itä-Rooman alueella ja italialainen Marsilio Ficino käänsi niistä osan latinaksi vuonna 1471 nimellä ”De potestate et sapientia Dei” (”Jumalan valta ja viisaus”). Ficinon aikalainen Lodovico Lazzarelli käänsi toisista käsikirjoituksista lisää tekstejä ja ne julkaistiin vuonna 1507. Kaikkiaan 18 latinaksi käännettyä tekstiä on julkaistu nimellä ”Corpus Hermeticum” (”Hermeksen kokoelma”).

Poimandres

Corpus Hermeticum

Suurin osa ensimmäisellä vuosisadalla luodusta hermetistisestä kirjallisuudesta oli kirjoitettu kreikaksi, mutta myöhemmin tekstejä luotiin myös muun muassa koptin, syyrian, arabian ja armenian kielellä. Yksi kuuluisimmista kreikan­kielisistä hermetistisistä teksteistä on ”Poimandres”. Tekstin nimi on ihmetyttänyt tutkijoita. Se saattaa tulla egyptinkielen sanasta peime-nte-rê (”tieto Re-jumalasta”), joka on vääntynyt kreikankieliseen muotoon poimandres (”ihmisten paimen”). Re eli Ra oli muinaisegyptiläinen auringon jumala. Tämä teksti yhdistää hermetismin egyptiläiseen ja kreikkalaiseen mytologiaan.  Poimandres kertoo siitä, miten ihmisen sielu voi saavuttaa matkansa päämäärän ja tulla lopulta jumalan kaltaiseksi. Tämä päämäärä voidaan saa­vuttaa oikean tiedon ja vihkimys­rituaalien avulla. Poimandres-tekstissä on vahva gnostilainen pohjavire, joka ilmenee muun muassa kaksijakoisena käsi­tyk­senä elämästä: ihmisen keho edus­­taa kaikkea pimeää, valheellista, ajallista ja kuolevaista kun taas ihmisen sielu edustaa valoa, totuutta, ajattomuutta ja ikuista pelastusta. Gnostilaisuutta on myös tekstissä esitettävä elämän tarkoitus, joksi määritellään sielun vapauttaminen kehon vankeudesta gnosiksen avulla ja palaaminen Valon valtakuntaan. Poimandres-teksti on kolmiosainen. Ensimmäinen osa käsittelee maailman luomista ja Demiurgin roolia siinä. Toinen osa käsittelee sielun pakenemista maailmasta ja nousua taivaaseen sekä mystistä yhdistymistä Jumalaan. Tekstin kolmas osa sisältää ohjeita siitä, miten oppilaan tulisi saarnata muille ihmisille gnosiksesta. Teksti päättyy rukoukseen, jonka lopussa on pyyntö Jumalalle: “Pyydän, että et erota minua gnosiksesta, joka on meidän luontomme”.

Smaragditaulu

Smaragditaulu

Toinen kuuluisa hermetistinen teksti on ”Tabula Smaragdina” (”Smaragditaulu”), joka on alun perin luultavasti ollut syyriankielinen. Se tunnetaan keskiajan latinankielisistä ja arabiankielisistä käännöksistä. Siihen sisältyy kuuluisa lause makrokosmoksen ja mikrokosmok­sen vastaavuudesta: ”Mikä on alhaalla, on ylhäällä olevan kaltainen, ja mikä on ylhäällä, on alhaalla olevan kaltainen”. Tämä lauselma on sittemmin noussut keskiöön ruusuristiläisyydessä ja teosofiassa.

Kolme Nag Hammadin kirjalöydön koodekseista on luokiteltu her­me­tistisiksi: ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä, ”Kiitosrukous” ja ”Asklepios 21–29”. Näistä tunnetuin on ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä” (”Ergo atitlo ermitiko peri Ogdados kai Enneados”), joka on kirjoitettu kreikaksi todennäköisesti Egyptissä aikavälillä 150–255. Tutkielma on vuoropuhelu opettajan ja oppilaan välillä. Opettaja, jota oppilas kutsuu nimellä ”Isä Trismegistos”, opastaa oppilasta nousemaan korkeampaan henkiseen tietämykseen löytämällä gnosis eli tietämys ja voima sisältä itsestään. Tutkielman nimi viittaa taivaan kahdeksanteen ja yhdeksänteen kehään, jotka opettaja ja oppilas rukoilevat oppilaan saavuttavan seuraavaksi. ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä” toi aivan uuden ulottuvuuden hermetismin tulkintaan ja uutta tietoa gnostilaisuuden yhteyksistä hermetismiin. Tätä ennen ei ole ollut mitään tietoa niistä esoteerisista rituaaleista, joita ajanlaskumme alun gnostilainen ja hermetistinen traditio sisälsivät. Tämän koodeksin ehkä kiinnostavin kohta on kuvaus Jumalan pyhän ja salaperäisen Nimen lausumistavasta. Nimen vokalisaatiosta (IEOUA) on vain vähän juutalaisuuden ulkopuolista tietoa. Samoin ei muualla ole esitetty, että Nimen lausuminen tapahtui meditatiivisesti intonoimalla – ikään kuin laulamalla – tiettyjen vokaalien kestoa venyttäen. Muista kirjoituksista löytyy viitteitä, että hermetistisissä traditioissa uskottiin tiettyjen vokaalien yhdistelmien omaavan erityistä mystistä voimaa, joka perustui vokaaliäänteisiin liitettyyn ajatusenergiaan.

Suurin osa Hermetica-teksteistä on dia­logeja, joissa jumalalliset olennot johdattivat valittuja oppilaita salattuun viisauteen. Tekstien aihealue on laaja. Jotkut käsittelevät jumalan ykseyttä ja hyvyyttä sekä kehottavat sielun puhdistamiseen ja jumalan kunnioitukseen, jotkut tekstit käsittelevät henkistä alkemiaa ja magiaa, kun taas jotkut sisältävät gnostilaisuuteen tai uus­pla­to­nis­miin vivahtavia pohdiskeluja. Teksteissä on monia yhtymäkohtia myös egyptiläisiin ennustuksiin ja hymneihin sekä viisauskirjallisuuteen, joka oli perinteisesti puettu ”isältä pojalle” kerrottavien opetusten muotoon. Egyptistä on löytynyt useita tekstejä, joissa on hermetististen tekstien kaltaisia vuoropuheluja Toth-jumalan ja oppilaan välillä. Joidenkin Hermetica-tekstien esikuvat voidaan jäljittää niinkin varhaiselle ajalle kuin 500-luvulle eaa., jolloin Egypti oli Persian vallan alaisena.

Hermetistisiin teksteihin on koottuna yhtenäiseksi järjestelmäksi koko gnostilainen ajatusmaailma. Kuva gnostilaisuudesta avautuu hermetististen tekstien kautta paljon selkeämpänä kuin esimerkiksi Pistis Sofiasta tai Nag Hammadin kirjaston teksteistä, jotka antavat gnostilaisuudesta varsin sekavan ja sirpaleisen kuvan. Onkin sanottu, että hermetismi on ollut gnostilaisuudelle samaa kuin kabbala juutalaisuudelle – avain sisäiseen ymmärrykseen.

Kybalion

Uuden ajan hermeettistä kirjallisuutta edustaa Ranskassa ranskankielisenä 1908 ilmestynyt ”Kybalion”, jonka tekijä oli nimimerkki ”Trois Initiés” (Kolme Vihittyä). Kirjaan on koottu vanhempien hermetististen kirjoitusten pääkohdat. Kuuluisimmaksi on tullut kirjan 2. kappale: ”Seitsemän hermeettistä periaatetta”, jotka ovat:

  1. Henkisyyden periaate, jonka mukaan kaikki on henkistä ja myös maailmankaikkeudella on mieli.
  2. Vastaavuuden periaate, joka on ilmaistu lauseella ”Kuten ylhäällä, niin alhaalla. Kuten sisällä, niin ulkona. Kuten henki, niin ruumis.”
  3. Värähtelyn periaate, jonka mukaan kaikki on värähtelevää liikettä eikä mikään lepää.
  4. Kaksinapaisuuden (polariteetin) periaate, jonka mukaan kaikella on vastaparinsa, jotka vuorovaikuttavat toisiinsa.
  5. Rytmin periaate, jonka mukaan kaikki virtaa, sisään ja ulos, ylös ja alas, omaan tahtiinsa.
  6. Syyn ja seurauksen (kausaliteetin) periaate, jonka mukaan kaikella on syynsä ja kaikella seurauksensa. Sattuma on seurausta tuntemattomasta syystä.
  7. Sukupuolen periaate, jonka mukaan kaikella on maskuliininen ja feminiininen puolensa.

Nämä seitsemän hermeettistä periaatetta on tunnettu jo ennen Kybalionin ilmestymistä ja niitä on lainattu myös moniin uuden ajan esoterioihin, kuten Teosofisen Seuran ja Kansainvälisen Ruusuristin Veljeskunnan (AMORC) edustamiin oppirakennelmiin.