Erään uuden jäsenemme toteamus:

Gnostilaisuus vapautti minut, tunnen että voin hengittää totuuden ja toivon puhdasta ilmaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kun tajusin että totuus on minussa itsessäni ja avainkin tähän totuuteen on minulla itsellä, silmäni aukenivat.

GNOSTILAISUUS ON POLKU SISÄISEEN EHEYTEEN JA OLEVAISEN YMMÄRTÄMISEEN

USKOVATKO GNOSTILAISET JOHONKIN KORKEAMPAAN VOIMAAN?

Kyllä. Me uskomme, että on älyllinen kaikkeuden korkein tietoisuus, jonka ajatuksista kaikki olevainen on syntynyt, ja jota kaikki olevainen – galakseista aleishiukkasiin – ilmentää. Ihmisen tietoisuuskin on osa kaikkeuden tietoisuutta. Puhumme kaikkeuden ykseydestä. Uskomme, että aineellisen maailman lisäksi on Valon maailma, jonka olennot auttavat meitä selviytymään elämästämme. Kun ihminen tajuaa tämän, sanomme hänen saavuttaneen ”gnosiksen”.

ONKO GNOSTILAISILLA DOGMEJA?

Meillä on oikeastaan vain yksi dogmi: ”Rakkaus on elämän laki”. Pidämme samanarvoisina kaikkia uskontoja, jotka opettavat lähimmäisenrakkautta. Rakkaus on meidän mielestämme kaikkeuden korkeimman tietoisuuden keskeisin ominaisuus ja myös ihmisen korkein tavoite.

USKOVATKO GNOSTILAISET SIELUN KUOLEMATTOMUUTEEN?

Kyllä. Pidämme sielua eli ihmisen tietoisuutta kuolemattomana ihmisen tosiolemuksena, joka ihmiskehon kuoltuakin jatkaa elämäänsä jossain aineettomassa olevaisuudessa  – kutsumme sitä Valon maailmaksi. Pidämme myös mahdollisena, että tämä sielu voi myöhemmin jälleensyntyä johonkin toiseen kehoon.

KUKA ON PERUSTANUT GNOSTILAISUUDEN?

Gnostilaisuuden alkua ei tunneta. Sen ajatukset olivat tunnettuja jo muinaisessa Egyptissä pari vuosituhatta ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäinen tutkijoiden varsinaisesti gnostilaiseksi määrittelemä liike oli mandealaisuus, joka vaikutti noin 100 eaa. Eufrat ja Tigris virtojen alajuoksulla, ja jonka harjoittajia on vielä tänä päivänäkin eri puolilla maailmaa. Uusgnostilaisuus tulkitsee ikiaikaisia perinteitä nykyihmiselle sopivalla tavalla.

Lue lisää 

GNOSTILAISEN SEURAN TUNNUSKUVA ON VALKOINEN JOUTSEN

Gnostilaisen seuran tunnuskuvana on valkoinen joutsen, joka sulkee siipiensä suojaan huolenpitoa tarvitsevan lajitoverinsa. Kuvion alaosa muodostaa ympyrän, elämänpyörän ja ikuisuuden vertauskuvan, josta joutsenen pää sielun symbolina tähyää kohti valoa. Kokonaisuudessaan se on rakkauden vertauskuva, mutta se on myös henkisyyden symboli, sillä se kuvaa sisäisen Itsen löytämistä, gnosista.

Esoteerisena symbolina joutsen edustaa jumalallista viisautta, joka on ihmisten saavuttamattomissa. Joutsen on myös tarunomainen mystinen lintu. Kun joutsenelle (allegorisesti) annetaan ravinnoksi vedellä sekoitettua maitoa, joutsen erottaa ne toisistaan, juo maidon ja jättää veden, ilmaisten siten sisäistä viisautta – sillä maito edustaa symbolisti henkistä tietoa. Kyse on eron tunnistamisesta todellisen itsemme ja sen itsemme välillä, jota katsomme oman todellisuutemme fyysisen linssin kautta. Kyse on totuuden erottamisesta illuusiosta.