Gnostilaisuus – polku kohti sisäistä eheyttä ja olevaisen ymmärtämistä

Mitä on gnostilaisuus?

Gnostilaisuuden ydin – oppi gnosiksesta – tunnettiin henkisen kehityksen oppina jo muinaisen Egyptin mysteerikouluissa 3000 v. eaa.

Gnostilaisuus muotoutui hengelliseksi filosofiaksi Lähi-Idässä 1000 eaa. Assyrian vanhassa uskonnossa 700 eaa. oli gnostilaisuuden keskeisiä piirteitä.

Essealaisten opetusten pohjalta löytyi gnostilainen filosofia, samoin Jeesuksen, joka oli essealaisten oppilaana.

Alkukirkon usko oli gnostilaista, mutta katolinen kirkko valitsi Paavalin luoman kristinuskon, ja julisti gnostilaisuuden "harhaopiksi". Ensimmäisinä vuosisatoina gnostilaisuus joutui kilpailemaan kristinuskon kanssa Jeesuksen sanojen oikean tulkitsijan asemasta. Gnostilaisiin evankeliumeihin oli tallennettu se, mitä Jeesus oikeasti opetti, mutta katolinen kirkko tuhosi ne lähes kaikki. Onneksi osa niistä ehdittiin kätkeä salaiseen paikkaan Egyptin Nag Hammadiin, josta ne löydettiin 1945, joten nyt voimme niistä lukea, mitä Jeesus todella opetti.

Joidenkin mielestä gnostilaisuus ei ole uskonto, vaan elämänfilosofia. Jotkut taas sanovat gnostilaisuutta mysteeriuskonnoksi, koska se perustuu henkilökohtaiseen mystisen kokemukseen – toisin kuin ns. ilmoitususkonnot (kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam).

Nykyisin puhumme uusgnostilaisuudesta. Se on esoteerinen henkisen kasvun oppi ja henkinen elämänfilosofia, joka yllättäen sopii tähän päivään paremmin kuin mikään muu filosofia tai uskonto.

Se kiteyttää vanhoja esoteerisia opetuksia, jotka edustavat ikiaikaisten viisauksien ajatus­jatku­mo­a. Tänä päivänä moni on löytänyt henkisen kotinsa gnostilaisesta elämänfilosofiasta.

Elämänfilosofiana gnostilaisuus opettaa:

  • Lähimmäisenrakkautta
  • Suvaitsevaisuutta
  • Ekologisuutta

Uskontona gnostilaisuus rakentuu viidelle kulmakivelle

  • on yksi tietoisuus, niin ylhäällä kuin alhaalla, kaiken olevaisen alku ja loppu
  • rakkaus on Elämän laki
  • rukous on ihmisen yhteys universaaliin tietoisuuteen
  • sielu on kuolematon tietoisuuden valo ihmisessä
  • sielumme jälleensyntyy tekojemme mukaan

Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan universaali tietosuus sisimmässään. Se vaatii henkistä kehittymistä ja luopumista aineellisuuden ylivallasta. Kun ihminen on kehittynyt näin pitkälle, hän pääsee vapaaksi pimeydestä, jolloin hänestä tulee Valon lapsi. Tätä henkisen kehitysprosessin kruunua kutsutaan gnosiksen saavuttamiseksi.

Nimitys ”gnostilainen” tulee kreikankielen sanasta gnosis (tieto). 
 

Gnostilaisen käsityksen mukaan sielussa on ihmisen todellinen olemus. Sielu on kuolematon. Se on universaalin hengen ilmentymä, joka ihmisen kuoltua palaa takaisin kotiinsa Valon yhteyteen.

Ihmiselämän tarkoituksena on henkisen kehityksen kautta saavuttaa gnosis eli tietoisuus sisimpäänsä kätkeytyvästä jumalallisesta voimasta ja sielunsa alkuperästä. Tähän pyrkiessään ihmisen tulee täyttyä viisauden valosta, hänen henkisen olemuksensa tulee eheytyä, hänen tulee toimia eettisesti oikein sekä hylätä aineellisten tarpeidensa ensisijaisuus. Gnosiksen voi saavuttaa kuka tahansa, jolla on malttia hitaasti edetä polullaan.

 

Vähässä-Aasiassa vuosina 140–160 vaikuttanut gnostilainen opettaja Theodotos arvosteli kristittyjen kastetta taikauskoksi ja sanoi gnostikoksi ihmistä, joka on ymmärtänyt sielunsa todellisen alkuperän.
 

Theodotos:
"Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä, keitä me olemme ja mitä meistä on tullut, missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu, mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen
."

 

Nykyisin gnostilaisuus ilmenee eri maissa toimivina gnostilaisina yhteisöinä, seuroina ja kirkkokuntina, joiden uskonkäsityksiä voi kuvailla universaaleiksi, ilman dogmien rajoittavuutta. Suurimmat gnostilaiset yhteisöt toimivat Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa, pienempiä Euroopassa ja Australiassa.

Gnostilaiset ajatukset vaikuttavat taustalla myös useissa filosofisissa ajatussuuntauksissa ja nykyajan hengellisissä liikkeissä, joista tunnetuimpia ovat teosofia, ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius sekä erilaiset New Age -liikkeet. Yhteistä meidän aikamme gnostilaisille yhteisöille on, että ne tarjoavat henkisen polun kohti ihmisen sisäistä eheyttä. Niiden opetusten ydinsanomat liittyvät lähimmäisenrakkauteen, suvaitsevaisuuteen sekä näkyvän ja näkymättömän olevaisen ymmärtämiseen. Alla sitaatti tunnetun amerikkalaisen gnostikon Albert Piken tekstistä vuodelta 1871.
 

Albert Pike:
"Ihmisen sielu on kuolematon, yksilöllinen olento, elävä henki, kipinä Suuresta Valosta, joka on siirtynyt ihmisruumiiseen ja asuu siinä; tulee erotetuksi ruumiista kuolemassa, ja palaa Jumalan luo, joka on sen antanut; joka ei hajoa eikä katoa kuolemassa, vaan on edelleen olemassa, on aktiivinen ja älyllinen, kuten ollessaan Jumalassa ennen kuin verhoutui ihmisruumiiseen."

 

Gnostilaisuuteen on kiteytynyt kaikkien hengellisten filosofioiden ydin

 

Jos kaikista nykyisin harjoitettavista hengellisistä filosofioista ja uskonnoista poistettaisiin kaikki toisistaan poikkeavat opinkappaleet, jäljelle jäisi vain se, mikä on kaikille niille yhteistä. Se olisi perimmäisen totuuden ydin, joka ei olisi kovin monimutkainen oppi, sillä perimmäisen totuuden on pakko olla yksinkertainen, koska sitä ei voi enää jakaa pienempiin osiin. Gnostilaisuuden ydin ei ole ristiriidassa minkään filosofian eikä uskonnon kanssa. Sen voisi kiteyttää muotoon:

 

"Rakkaus on elämän tarkoitus."

 


Gnostilaisuuden tunnusomaisia piirteitä


Seuraavia käsityksiä on historian saatossa esiintynyt gnostilaisuudessa. Niistä kaikki eivät ole esiintyneet kaikissa gnostilaisissa suuntauksissa, eikä kaikkia niistä enää nykyisin pidetä olennaisina.
 

Korkein olevainen

  • kaikkeuden alkuna uskotaan olevan yhden korkeimman tietoisuuden, josta on käytetty mm. nimityksiä "Yksi", "Kaikkeuden Mieli" tai "Todellinen Jumala";

  • tämän "Yhden" uskotaan olleen olemassa jo ennen aikojen alkua ja ennen minkään olevaisen luomista; sen ajatuksesta uskotaan syntyneen "Valon maailma" valo-olentoineen;

  • Valon maailman olentojen uskotaan luoneen aineellisen maailmankaikkeuden ja kaiken elollisen, myös ihmisen;

  • "Kaikkeuden mieli" ja "Valon maailma" käsitetään universaalin rakkauden lähteeksi;

  • kun maailmankaikkeus loppuu, kaiken uskotaan palavan taas takaisin siihen "Yhteen", josta kaikki alkoi.

 

Maailmankaikkeuden yhteenkuuluvuus

  • universaalin tietoisuuden ("Kaikkeuden Mielen") uskotaan ohjaavan maailmankaikkeuden harmonista kehitystä;

  • ihmisillä uskotaan olevan rukousyhteys Valon maailmaan ja rukouksen uskotaan tuovan avun;

  • ihmisten uskotaan pääsevän osallisiksi Valon maailman siunauksesta ja kaitselmuksesta; Valon maailman olentojen uskotaan opastavan ihmisiä rakkauden tekoihin.

Sielun kuolemattomuus

  • ihmissielun uskotaan olevan lähtöisin Valon maailmasta ja sen uskotaan muodostavan ihmisen todellisen olemuksen ja olevan kuolematon;

  • ihmiskehoa pidetään sielun asuntona elämän aikana;

  • ihmisen kuoltua sielu uskotaan palaavan Valon maailmaan, joka on sen todellinen koti;

  • kuoleman jälkeen ruumiin uskotaan jäävän aineen maailmaan, jossa sen alkuaneet palaavat aineen kiertokulkuun; "ruumiin ylösnousemukseen" ei uskota.

 Gnosis

  • ihmiselämän aikana sielun uskotaan heijastavan ihmisessä Valon maailmaa ja toimivan ihmisen omanatuntona yrittäen ohjata ihmistä hyvään ja rakkauden tekoihin sekä opastavan välttämään pahuutta ja huonoa elämää; ihmiskehon mielihalujen sanotaan houkuttelevan ihmistä, jolloin hän usein noudattaa enemmän aineellisen maailman kutsuja kuin sielunsa ohjausta;

  • kun ihminen on tullut tietoiseksi sielunsa jumalallisesta alkuperästä, hänen sanotaan saavuttaneet gnosiksen;

  • gnosista anotaan muuttuneeksi tietoisuuden tilaksi, jossa ihminen suuntautuu kohti todellista valoa ja rakkauden tekoja.
     

Pelastuskäsitys

  • rakkauden sanotaan olevan elämän tarkoitus ja täyttymys ("Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille");

  • ihmisen tekojen uskotaan vaikuttavan siihen, mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen ("Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää"); jos ihminen ei ole tehnyt rakkauden tekoja, hän joutuu syntymään uuteen ihmiskehoon oppiakseen elämään oikein; joskus tämä vaatii monta jälleensyntymää;

  • kun sielu lopulta on oppinut elämään oikein, sen sanotaan saavuttaneen täydellisyyden, minkä jälkeen sielun uskotaan jäävän Valon maailmaan, täydelliseen onnellisuuteen;

  • joskus Valon maailman inhimilliseksi vastineeksi sanotaan "Jumalan valtakuntaa", joka ei kuitenkaan ole tietty paikka jossain ylhäällä, vaan olotila, jonka voi saavuttaa jo tässä maailmassa; ("Jumalan valtakunta on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne").

"Mystinen gnostilaisuus"
- YLE Puheen ohjelma 2.2.2016, jossa haastatellaan Gnostilaisen Seuran Pentti Tuomista ja Harriet Väänästä sekä prof. Antti Marjasta.
Kesto 56 min.