Platon käytti vuonna 360 eaa. ilmestyneessä Timaios-dialogissaan aineellisen maailman luojasta nimitystä "maailmankaikkeuden rakennusmestari" eli demiurgi (kr. demiourgos = käsityöläinen, rakentaja), joka toimi Korkeimman Jumalan toimeksiannosta. Tämä käsitys luojajumalasta oli keskeisenä myös ajanlaskumme alun aikoihin syntyneessä gnostilaisuudessa. Gnostilaiset pitivät Raamatun Jumalaa ("Jahve") demiurgina, joka oli Todellisen Jumalan apulainen. Myös 1600-luvulla syntyneessä deistisessä filosofiassa Jumala käsitettiin maailmasta erillään olevaksi Luojaksi – "Maailmankaikkeuden Ylimmäksi Arkkitehdiksi". Sekä gnostilaisuus että deismi ammensivat ajatusmallejaan Platonin filosofiasta.
Kuva "Maailmankaikkeuden Ylimmästä Arkkitehdista" nähtiin ensimmäisen kerran painettuna Pariisissa 1220-luvulla ilmestyneessä kuvaraamatussa. Tämä käsin kirjoitettu kuvaraamattu oli tarkoitettu varakkaille, mutta heikon lukutaidon omaaville henkilöille. Teoksessa pääosaa esittivät miniatyyrikokoiset kuvat, joiden vieressä oli lyhyitä selitystekstejä. Kyseessä ei ollut mikään kansanraamattu, vaan käsin yksittäiskappaleina valmistettu, erivärisillä musteilla, temperaväreillä ja lehtikullalla viimeistelty erittäin kallisarvoinen aarre, jollaisen saattoi hankkia itselleen vain hyvin varakas henkilö. Tämän kuvaraamatun tunnetuin kuva on "Jumala maailman arkkitehtina", jossa Jumala on kuvattu suunnittelemassa maailmankaikkeutta harpin avulla. Luomistyössä ovat valmiina täydellisinä ympyröinä maailmankaikkeuden rajat sekä taivaankappaleista aurinko ja kuu. Muodottomana massana on kappale, josta Jumala samalla geometrisella periaatteella on suunnittelemassa maapalloa.
Tätä kristillisessä taiteessa poikkeuksellista kuvaa ihastellessa ovat samaisen kuvaraamatun tekstit jääneet vaille huomiota. Teksteillä ei katettu koko Raamattua, vaan ainoastaan parhaat palat Vanhasta ja Uudesta testamentista lyhennettynä vertauskuvalliseen, opettavaiseen muotoon ja täydennettynä kirjoittajan kommenteilla. Uuden testamentin paikalla Tässä kuvaraamatussa oli neljän evankeliumin sijasta yksi yhdistetty evankeliumi eli Diatessaron (kr. "neljän mukaan"), joka oli kooste Uuden testamentin neljästä evankeliumista, ja muodosti yhden yhtenäisen, lyhennetyn kertomuksen Jeesuksen elämästä. Tämän yhdistetyn evankeliumin kirjoitti alun perin syyriankielellä Tatianos Assyrialainen, varhaiskristillinen teologi, joka eli noin 120 -185. Diatessaronin kirjoittaneen Tatianoksen tiedetään syntyneen "assyrialaisten maassa". Hän siirtyi jossain vaiheessa Roomaan, jossa sai ensikosketuksen kristittyihin. Kirkkoisä Irenaeus kertoo, että Tatianoksesta tuli gnostilaisen Valentinoksen oppilas, ja vähän myöhemmin hän avasi Roomassa oman koulun, mutta erotettiin lopulta kirkosta gnostilaisuutensa vuoksi. Tatianos perusti sittemmin enkratistisen lahkon, joka jäsenet olivat lähellä gnostilaisuutta ja vaikuttivat etenkin syyrialaisessa kirkossa.
Tiedossa ei ole, miksi 1200-luvun ranskalaiseen kuvaraamattuun oli maailman luomista esittäväksi kuvaksi otettu gnostilainen allegoria geometriasta ja maailmankaikkeuden suuresta arkkitehdista harppeineen. Samoin ei ole tiedossa, miksi kalliiseen ranskalaiseen kuvaraamattuun oli otettu gnostilaisen Tatianoksen kirjoittama yhdistetty evankeliumi, vaikka tuohon aikaan muualla yleisesti käytettiin neljää kanonisoitua evankeliumia.
