Kristillinen kirkko on aina vastustanut gnostilaisuutta

Varhaiskristillisyys oli alkuaikoinaan opillisesti häilyvä kokonaisuus, joka sulki sisäänsä monia jossain määrin ristiriitaisia liikkeitä ja ajatuksia. Sillä ei aluksi ollut selkeää oppia eikä kanonisoitujen kirjoitusten kokoelmaa. Se mitä lopulta alettiin kutsua "kristinuskoksi" oli synteesi useista uskonnollisista käsityksistä. Ne käsitykset, jotka eivät mahtuneet kanonisoidun kristinuskon raameihin, tuomittiin harhaopeiksi ja ajettiin lopulta ulos kirkosta. Katolisen kirkon voidaan sanoa syntyneen vastauksena erilaisille kilpaileville suuntauksille, kuten gnostilaisuudelle. Alun perin ei siis ollut mitään "oikeaoppista kristinuskoa", josta gnostilaisuus olisi erkaantunut, vaan kehitys kulki päinvastoin.

Uuden testamentin kaanon alkoi syntyä vasta sen jälkeen, kun Lyonin piispa Irenaeus ja muut harhaoppien vastustajat 100-luvun lopulta alkaen olivat teoksissaan alkaneet vertailla katolisia oppeja gnostilaisten, markiolaisten, areiolaisten ja muiden opetuksiin. Uuteen testamenttiin kuuluvien 27 kirjan kokoelma kanonisoitiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän ehdotuksen mukaisesti. Sen osia oli jo kauan sitä ennen ollut kristittyjen yleisessä käytössä.

Katolisen ja gnostilaisen kristinuskon valtataistelussa piispat myönsivät gnostilaisen opin vakavan vaikutuksen ja kilpailu oli pitkään ratkaisematon. Katolinen suuntaus pääsi voitolle vasta, kun keisari Konstantinus Suuri oli 310-luvulla kääntynyt suosiolliseksi kristinuskolle ja säätänyt lakeja, jotka antoivat kirkoille ja papistolle erinäisiä etuoikeuksia. Vuonna 391 keisari Theodosius I määräsi kristinuskon Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, jolloin katoliset piispat pääsivät lopullisesti voitolle ja alkoivat hallita.
 

Hallitsevien piispojen harhaoppisiksi leimaamien kirjojen omistamisesta tuli rikos ja niiden kopioita poltettiin ja tuhottiin. Ylä-Egyptissä Nag Hammadissa Pyhän Pakhomioksen luostarin munkit kuitenkin ottivat kielletyt kirjansa ja piilottivat ne ruukkuun erääseen luolaan siinä toivossa, että ehkä ne joskus vielä olisivat sallittua lukemistoa. Meni kuitenkin lähes 1600 vuotta, ennen kuin heidän toiveensa toteutui. Nag Hammadin kirjasto löytyi vasta vuonna 1945. Löytöä kutsutaan nykyisin nimellä "Gnostilaiset evankeliumit".