Karpokraatit
Aleksandrialainen Karpokrates oli gnostikko, joka perusti lahkonsa 100-luvun alkupuolella. Lahkon sanotaan toimineen Kreikan Kefalonian saarella. Tiedämme karpokraateista lähinnä vain sen, mitä heitä vastustaneet kirkkoisät ovat kirjoittaneet. Näissä kirjoituksissa esitettiin heistä mahdollisimman negatiivisia väitteitä, joiden todenperäisyyttä sopii täydellä syyllä epäillä.
Irenaeuksen mukaan karpokraatit opettivat, että todellisen gnostikon tulee vapautua kaikista ennakkoluuloista ja juutalaisista laeista. Lisäksi hän sanoi karpokraattien opettaneen, että Jeesus ei ollut jumalallinen, mutta koska hänen sielunsa oli ”vankka ja puhdas”, hän ”muisti ne asiat, jotka hän oli nähnyt Täyteydessä syntymättömän Jumalan luona” (vrt. Platonin anamnesis). Tämän vuoksi Jeesus pystyi vapauttamaan itsensä aineellisista voimista sekä arkonttien ja Demiurgin vallasta. Irenaeus väitti karpokraattien uskoneen, että he itse voisivat nousta aineellisen maailman yläpuolelle, ja siten päästä riippumattomiksi Mooseksen laista, joka perustui aineellisiin voimiin, sekä riippumattomiksi myös moraalisista laeista, jotka ovat ”vain ihmisten mielipiteitä”. Tämän Irenaeus sanoi olleen syynä karpokraattien ”irstailevalle käytökselle”. Irenaeus väitti karpokraattien myös uskoneen, että voidakseen poistua tästä maailmasta, ihmiskehoon vangitun ikuisen sielun on läpäistävä kaikki mahdolliset maallisen elämän olosuhteet. Jota tämä olisi mahdollista yhden reinkarnaation aikana, ihmisen olisi tehtävä ”kaikki sellaisetkin asiat, joita emme uskalla edes sanoa tai kuulla”, jotta heidän ei kuolemansa jälkeen tarvitsisi inkarnoitua uudelleen, vaan saisivat jäädä Jumalan luo. Irenaeus väitti karpokraattien harjoittavan irstailun lisäksi myös erilaisia maagisia riittejä sekä kunnioittavan Jeesuksen kuvan lisäksi Pythagoraan, Platonin ja Aristoteleen kuvia ”pakanoiden tapaan”.
Klemens Aleksandrialainen väitti Karpokrateen pojan Epifaneen saarnanneen, että pelastus lihan vallasta voidaan saavuttaa vain hillittömän nautiskelun kautta, ja tällöin kaikkien Vanhan testamentin mainitsemien syntien harrastaminen oli suorastaan velvollisuus. Hän myös väitti, että karpokraattien omaisuus oli yhteistä, ja että myös naiset olivat yhteisiä niin, että he saattoivat olla yhdynnässä kenen kanssa tahansa ja missä tahansa. Tällaiset väitteet vapaasta seksistä olivat todennäköisesti keksittyjä.