Platon
Platonin ajatukset ovat vaikuttaneet lähes kaikkiin hänen elinaikansa jälkeen kehkeytyneisiin uskontoihin, mutta erityisesti gnostilaisuuteen. Tunnetuin gnostilaisuuden omaksuma laina Platonilta on käsitys Jumalan ja luojajumalan erillisyydestä. Nimitys "demiurgi" on Platonin keksimä ja se esiintyi ensimmäisen kerran hänen Timaios-dialogissaan, joka on kirjoitettu noin vuonna 360 eaa.
Platon kirjoittaa Faidros-dialogissaan, että koska mikään ei voi syntyä ilman syytä, tulee maailmankaikkeudenkin syntymisellä olla joku syy. Hänen mielestään tämä syy oli korkein olento. Platon kirjoitti Timaios-dialogissaan, että maailmalla ei ole alkua eikä loppua ajassa, vaikka se olikin sekä luotu että tuhoutuva. Hän sijoitti luomisen teon ja kaiken luovan toiminnan ajan ulkopuolelle ja sanoi ajan alkaneen vasta maailman mukana. Ennen aineellisen maailman luomista vallitsi Platonin mukaan kaaos eli tila, josta puuttui tasapaino ja jossa alkuaineet olivat muodottomina, toisiinsa sekoittuneina ja jatkuvasti liikkeessä. Platon uskoi, että korkein olento eli Jumala toi tähän kaaokseen järjestyksen, yhtenäisyyden ja tasapainon luojajumalan eli demiurgin avulla. Platon piti demiurgia maailmankaikkeuden isänä ja luojana, joka käytti ideaalien ja muotojen täydellistä ja ikuista maailmaa esikuvanaan luodessaan aineellisen maailman kaaoksen aineksista.
Platon kertoo demiurgin luoneen myös maailmansielun, jonka hän sijoitti suunnitellun maailmankaikkeuden keskelle ja antoi sen levitä joka suuntaan. Näin maailmansielu aloitti ikuisen elämänsä ja rationaalisen kiertokulkunsa, minkä seurauksena maailmankaikkeudesta tuli täydellinen, itseriittoinen ja älyllinen. Kun maailmansielu yhdistyi maailmankaikkeuden aineeseen, se sai näkyvän hahmon. Kun maailmansielu saavutti elollisen olennon, se herätti olennon tietoisuuden kunkin olennon laadun mukaan.
Platon kuvaa demiurgin hyväntahtoiseksi olennoksi, jonka tarkoituksena oli luoda täydellisen hyvä maailma. Demiurgi suunnitteli ja muovasi aineellisen maailman täydelliseksi, mutta Platonin mukaan maailmasta tuli kuitenkin epätäydellinen, sillä demiurgi joutui käyttämään olemassa ollutta kaaoksen materiaa, joka ei taipunut muovailtavaksi hänen toivomallaan tavalla.
Platonin ajattelu ja juutalainen teologia – jota Vanha testamentti edustaa – poikkeavat toisistaan olennaisesti. Platon oletti maailmankaikkeuden rakennusaineena käytetyn materian olleen olemassa jo ennen luomista. Raamatussa sen sijaan sanotaan, että kaikkivaltias Jumala loi maailmankaikkeuden tyhjästä, ex nihilo. Juutalaisen teologian mukaan olevaisuuden korkein olento ja luojajumala ovat yksi ja sama olento, jota kutsutaan nimellä Jumala eli Jahve. Sen sijaan Platonin mukaan luojajumala eli demiurgi oli maailmankaikkeuden korkeimman olennon alapuolella, tämän palvelijana. Juutalaisen teologian mukaan luomakunta oli Jumalan luomana alun perin täydellisen hyvä ja vasta Saatana sekä syntiinlankeemus toivat maailmaan pahuuden. Platonin mukaan taas maailman pahuus on seurausta demiurgin tekemästä virheestä.