Justinoslaiset

Justinos ”Gnostilainen” oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt egyptiläinen, juutalais-kristillisen taustan omannut gnostikko, joka usein sekoitetaan ”Justinos Marttyyriin”. Justinos Gnostilainen oli Dositheoksen, Simon Maguksen ja Menanderin aikalainen ja kumppani.

Justinoksen mytologian mukaan oli olemassa kolme ikuista tosiolevaista: Ylimpänä oli miespuolinen ”Hyvä” eli ”Yksi” (Monadi), joka oli kaiken ennalta olleen tiedon omistaja. Tämän alapuolella oli miespuolinen Elohim ja naispuolinen Edem. Elohim oli maailman luoja (Demiurgi) ja sama kuin juutalaisten luojajumala. Edem oli maan äiti (Gaia) ja hänet kuvattiin puoliksi naiseksi (inhimillinen puoli) ja puoliksi käärmeeksi (eläimellinen puoli). Elohim ja Edem olivat tietämättömiä korkeimman ”Hyvän” olemassaolosta. He rakastuivat ja parittelivat, minkä seurauksena syntyi 24 enkeliä, jotka olivat androgyynejä. Nämä enkelit loivat aineellisen maailman ja myös ihmiskunnan (Edemin inhimillisestä osasta) sekä eläinkunnan (Edemin eläimellisestä osasta). Elohim kuitenkin pääsi selville korkeimmasta ”Hyvästä” ja nousi tämän taivaaseen, jossa hänet velvoitettiin pysymään niin kauan, että lakkasi pitämästä itseään kaikkein suurimpana. Tällä välin valta maan päällä oli annettu Edemille, joka Elohimin lähdön vuoksi tunsi murhetta ja kostonhimoa, ja vapautti nälänhädän ja tautien kauhut maailmassa. Hänen kaksitoista enkeliään hallitsivat maailmaa arkontteina. Sitten Edem määräsi yhden naispuolisista enkeleistään, jonka nimi oli Naas (hepr. naas = käärme) aiheuttamaan aviorikoksia ja avioliittojen purkamista miesten keskuudessa. Vastauksena tälle Elohim lähetti yhden omista miespuolisista enkeleistään, Barukin, varoittamaan Aadamia ja Eevaa syömästä Tiedon puusta, joka edusti Naasia. Baruk kuitenkin myöhästyi, koska Naas oli jo aikaisemmin houkutellut Aadamin ja Eevan syömään Tiedon puusta. Seuraavatkin Barukin yritykset yrittää pelastaa ihmiskunta Mooseksen ja raamatullisten profeettojen kautta epäonnistuivat, joten Elohim valitsi nyt ympärileikkaamattoman miehen, Herakleksen, suorittamaan tehtävän. Herakles voitti voimallaan kaikki kaksitoista naispuolista arkonttia, sarjalla taisteluja, jotka kreikkalaisessa mytologiassa tunnetaan ”Herakleen urotöinä”. Yksi Herakleen voittamista arkonteista, kaunis Omfale, kuitenkin onnistui viettelemään Herakleen ja riistämään hänen voimansa. Vasta paljon myöhemmin Elohim löysi ihmisen, joka kykeni vastustamaan enkelien houkutuksia. Hän oli Jeesus, Elohimin ”ottopoika”, joka alkoi saarnata tosi sanaansa, kunnes Naas järjesti hänen ristiinnaulitsemisensa.

 


[Yllä oleva teksti on sitaatti Pentti Tuomien kirjasta "Gnostilaisuuden historia"]