Gnostilaisuus on mystinen rakkauden uskonto

Gnostilaisuus on monimuotoinen uskonnollis-filosofinen aatekokonaisuus, jonka määritteleminen on vaikeaa sen vuoksi, että gnostilaisessa ajattelussa on vuosisatojen saatossa ollut monenlaisia toisistaan poikkeavia suuntauksia. Näistä voidaan kuitenkin nostaa esille kolme omaleimaista piirrettä, jotka esiintyvät myös nykyajan uusgnostilaisuudessa: Gnosis, Jumalan ykseys ja Rakkaus.

Gnosis

Ensimmäinen gnostilaisuuden olennainen piirre on usko siihen, että ihmisten ulottuvilla on suoraa ja henkilökohtaista tietoa olemassaolon keskeisistä totuuksista. Tämän tiedon hankkiminen ja saavuttaminen eli gnosis on ihmiselämän suurin saavutus. Gnosis ei ole rationaalista, väittämiin perustuvaa loogista ymmärtämistä vaan omakohtaisen kokemuksen kautta hankittua tietoa ja kohonnutta tietoisuutta. Gnostilaisuudessa ei ole koskaan ollut yhtenäistä teologiaa eikä gnostilaisuutta edes voi ilmaista dogmaattisina väittäminä. Sen sijaan gnostilaiset vaalivat jumalallisen ilmoituksen jatkuvaa voimaa sanoen, että gnosis on ilmoituksen luovaa kokemista ja henkilökohtaisen ymmärryksen jatkuvaa karttumista – eikä suinkaan minkään staattisen uskomusjärjestelmän opettelua. Tähän liittyy ”sisimmän itsen” tunteminen tienä vapauteen. Tässä tärkeintä on perimmäinen herääminen, joka tulee siitä tiedosta, että jokin ihmisen sisällä on jumalallista. Tästä voidaan käyttää erilaisia nimityksiä, kuten jumalallinen kipinä, viisauden valo, tietämisen siemen, ylempi itse tai sielu. Tämän jumalallisen kipinän sanotaan olevan samaa näkymätöntä ”ainetta” kuin Jumala. Tämä ei tarkoita, että ihminen olisi Jumala, vaan sitä, että ihmisen perimmäinen olemus – sielu – on lähtöisin jumalallisesta Valon maailmasta. Gnostilaisuudessa ajatellaan, että sielu laskeutuu ihmiseen sikiövaiheessa, mutta ihmiselämän alkutaipaleella tämä jumalallinen kipinä uinuu, eikä ihminen ole siitä tietoinen. Se on ikään kuin ihmisruumiin vankina. Kipinä pitää saada heräämään ja vahvistumaan, minkä jälkeen se kykenee vapautumaan vankilastaan. Tämä on gnostilainen mysteeri, ja sen tunteminen on gnostilaisten aarre. Jumalallinen kipinä eli ihmisen kuolematon sielu palaa ihmisen kuoltua takaisin jumalalliseen Valon maailmaan – kuitenkin säilyttäen yksilöllisyytensä ja valmistautuen jälleensyntymään johonkin toiseen ihmiskehoon. Näin jälleensyntymisoppi on olennainen osa gnostilaista ajattelua, jossa ei ole sijaa helvetti-uskolle. Kaikki pääsevät aikanaan Valoon.

Jumalan ykseys

Toinen gnostilaisuuden erityispiirre liittyy jumalakäsitykseen. Gnostilaiset uskovat yhteen Jumalaan, jota he pitävät kaiken alkuna ja loppuna. Tämä Jumala ei ole mikään harmaapartainen ukko jossain pilvien yläpuolella, vaan kosminen kaikkeuden tietoisuus ja äly, absoluutti, jolla ei ole sukupuolta eikä persoonallisia piirteitä. Tämän Jumalan uskotaan vuodattaneen itsestään Valon maailman ja sinne lukemattoman määrän erilaisia valo-olentoja, jotka ilmentävät Jumalan viisautta, voimaa ja rakkautta. Näiden valo-olentojen puolestaan uskotaan luoneen aineellisen maailmankaikkeuden luonnonlakeineen ja käynnistäneen aineellisen ja aineettoman evoluution, jonka tulosta on muun muassa elollinen luonto, mukaan lukien ihminen. Vanhoissa gnostilaisissa suuntauksissa uskottiin, että aineellisen maailman luojana olisi ollut yksi valo-olento, jota sanottiin demiurgiksi (Luojajumalaksi), mutta nykyisin luojiksi katsotaan koko Valon maailma. Gnostilaiset uskovat, että nämä Valon maailman olennot vielä nykyisinkin pitävät huolta maailmankaikkeuden ja luomakunnan kehityksestä ja auttavat kaikin tavoin myös ihmisten toimia. Gnostilaisuuteen kuuluu myös ajatus, että Jumala on maailmankaikkeuden syntyprosessin kautta tullut osalliseksi kaikkeen olevaiseen niin, että Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Tähän liittyy myös käsitys, että kun aineellinen maailmankaikkeus aikanaan saavuttaa maksiminsa, se alkaa vähitellen hiipua ja palaa takaisin alkupisteeseensä. Samoin uskotaan, että Valon maailma aikanaan palaa takaisin Jumalan yhteyteen, josta on alkanutkin. Gnostilainen aikakäsitys on syklinen, mikä tarkoittaa, että Jumala voi ilmentyä ja palata taas itseensä milloin tahansa uudelleen. Tämä tulee ymmärrettävämmäksi, kun ajattelemme, että Jumalan maailmassa ei ole aikaa, joten ihmisten maailman vuosimiljardi on Jumalan maailmassa vain silmänräpäys.

Rakkaus on elämän laki

Gnostilaisuus on rakkauden uskonto, joka perustuu ikiaikaiseen Kultaiseen Sääntöön: ”Tehkää ihmisille niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille”. Tästä on johdettu gnostilaisen uskon keskeisin elämänohje: ”Rakkaus on elämän laki”. Rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä rakkautta, joka ei odota vastarakkautta. Sen yksi muoto on  lähimmäisenrakkaus. Gnostilaiset pitävät Jumalaa puhtaan rakkauden lähteenä ja uskovat, että jokainen ihminen kykenee omalla tavallaan ilmentämään rakkautta, jos antaa sydämessään sille tilaa. He ajattelevat, että tyhjä usko ilman tekoja ei riitä. Tästä on johdettu myös gnostilaisten elämän tarkoituksen määrittely: ”Noudattaa rakkauden lakia kaikissa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa”.

Ihmisen todellinen olemus on hänen kuolematon sielunsa. Se on osa jumalallista henkeä, joka ihmisen kuoltua palaa takaisin Jumalan yhteyteen – kotiinsa Valon valtakuntaan.

Ihmiselämän tarkoituksena on henkisen kehityksen kautta saavuttaa gnosis eli tietoisuuden sisimpäänsä kätkeytyvästä jumalallisesta voimasta ja sielunsa jumalallisesta alkuperästä. Tähän pyrkiessään ihmisen tulee täyttyä viisauden valosta, hänen henkisen olemuksensa tulee eheytyä, hänen tulee toimia eettisesti oikein sekä hylätä lihallisten ja aineellisten tarpeidensa ensisijaisuus.

Ihmisen korkein hyve on lähimmäisenrakkaus

Uusgnostilaisuus edustaa nykyaikaisia uskonkäsityksiä, joiden pohjana on alkukirkon gnostilaisuus - tulkittuna ja esitettynä nykyaikaan sopivalla tavalla. Usko rakentuu viidelle kulmakivelle:

♦ On yksi Jumala – kaiken alku ja loppu

♦ Rakkaus on Elämän laki

♦ Rukous on ihmisen yhteys Jumalaan

♦ Sielu on kuolematon

♦ Teot määräävät kohtalon 

 

 


Gnostilaisuus on hengen uskonto


 

Gnostilainen usko perustuu hengellisen määränpään ja ymmärryksen yhtenäisyyteen, mutta sallii yksittäisten mielipiteiden ja uskonkäsitysten moninaisuuden.
 

Vaikka gnostilaisuudessa ei ole jäykkiä opinkappaleita, monet ovat valmiit hyväksymään suurimman osan seuraavista lauselmista:

  • On olemassa korkeampi voima, Jumala, joka on läsnä kaikessa olevaisessa; jokaisen sisimmässä on Jumalan henki.
      

  • Elävä luonto on Jumalan ilmentymää tässä maailmassa ja itsessään pyhää. Ihmiset ovat yhtä tämän maailman kanssa ja meidän tulisi elää sopusoinnussa toistemme ja koko luomakunnan kanssa.

     

  • Lähimmäisenrakkaus on ihmisen korkein velvollisuus; ihmisten tärkein elämänohje on Kultainen sääntö: "Vältä tekemästä muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän." – "Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".
     

  • Ihmisten tulisi pitää kaikkia ihmisiä veljinään ja sisarinaan, jotka ovat yhtä arvokkaita riippumatta ihon väristä, uskonnosta, varallisuudesta, sukupuolesta, iästä, kielestä tai muista ulkonaisista seikoista.
     

  • Koska ihmisen sisimmässä on Jumalan asuinsija, jokaisen tulisi pitää oma ruumiinsa ja mielensä puhtaana ja pyhänä.
     

  • Rukous on ihmisen yhteys Jumalaan; ihminen voi saada Jumalalta apua ja johdatusta; ihmisellä on opastajia – jotkut kutsuvat heitä suojelusenkeleiksi.

  • Ihminen on pohjimmaltaan hyvä; ihmisessä taistelevat hyvä ja paha, ihminen itse päättää, kumman valitsee; "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää"; hyvä voittaa lopulta.
     

  • Kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku: kuoleman jälkeen ruumiin alkuaineet jatkavat ikuista kiertokulkuaan ja henki sekä sielu palaavat takaisin Jumalan yhteyteen.


Gnostilaiset arvot ja opetukset pohjautuvat syvähenkisyyteen, lähimmäisenrakkauteen ja suvaitsevaisuuteen sekä ekologisuuteen.



Me toivomme Jumalan rakkauden jalostavan sydäntämme niin, että rakkaus ohjaa ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme.

 

Me haluamme rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, lähimmäisiämme kuin itseämme ja koko luomakuntaa kuin omaa kotiamme.

 

Me haluamme sitoutua keskinäisen suvaitsevuuden ja totuudellisuuden kulttuuriin, johon kuuluvat:

  • luopuminen kaikenlaisista ennakkoluuloista

  • kaikkien uskontojen välinen suvaitsevaisuus

  • tieteen ja uskonnon välinen vuorovaikutus ja tasapaino

Me haluamme sitoutua ihmisten tasa-arvoisuuden kulttuuriin, johon kuuluvat:

  • naisten ja miesten täydellinen tasa-arvo ja kumppanuus

  • koulutuksen ja terveydenhoidon mahdollisuus kaikille ihmisille

  • äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisen rikkauden välisen kuilun poistaminen

  • solidaarisuus ja oikeudenmukainen taloudellinen järjestys

Me haluamme sitoutua väkivallattomuuden ja elämän kunnioittamisen kulttuuriin, johon kuuluvat:

  • vapaus pelosta

  • ihmiskunnan ykseys ja kollektiivinen turvallisuus

  • yhteiskunnallinen rauha

  • luontoa vahingoittamattomat elämäntavat

  • kestävä kehitys sekä luonnon ja teknologian välinen tasapaino


Ekologiset arvomme



Haluamme sitoutua elämän kunnioittamisen kulttuuriin, johon kuuluvt luontoa vahingoittamattomat elämäntavat, kestävä kehitys sekä luonnon ja teknologian välinen tasapaino. Haluamme korostaa ihmisen suhdetta ympäristöön ja koko elonkehään. Haluamme ottaa vastuun luomakunnasta ja katsomme sen vahingoittamisen olevan rikkomus Jumalaa vastaan.

 

► Uskomme ydin

 


Gnostilaisuus opastaa tietämisen nöyryyteen ja uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen


 

Maailmassa on satoja, ehkä jopa tuhansia uskontoja, joiden opetukset poikkeavat toisistaan. Ei ole mitenkään mahdollista, että kaikki uskonnot voisivat olla oikeassa. Sen sijaan on mahdollista, että kaikki uskonnot ovat väärässä.

Kukaan ihminen ei voi tietää Jumalan suuria totuuksia – niistä voidaan ainoastaan esittää likimääräisiä olettamuksia, kuten eri uskonnot ovat tehneet.  Mitään uskontoa ei voi pitää oikeana eikä vääränä.

 

Ihmisten toiveena on löytää ikuisia totuuksia. Niitä etsiessämme saamme ponnistella koko elämämme ajan silti löytämättä niitä tästä maailmasta.

Meille uskonto – mikä tahansa se onkin – edustaa sitä väliaikaista totuutta, jonka kukin etsijä omalla kohdallaan käsittää totuudeksi, kunnes ikuisuuden portilla näkee ja käsittää lopullisen totuuden.

 

 


"Jos on vain yksi Jumala, miksi on niin monta erilaista uskontoa?"



Kohtaamme eri puolilla maailmaa erilaisia uskontoja ja satoja itseään viisaiksi sanovia, jotka luulottelevat meille tietävänsä vastauksen kysymykseen, miten ihminen pelastuu. Heillä kaikilla on tarjottavana meille erilainen käsitys ja usko.

Nämä "viisaat" uskonnolliset johtajat haluavat itsekkäästi pitää kiinni omista käsityksistään. Siksi maailmassa on niin monia uskontoja. Pelkästään itsekkäistä syistä.

 


Yksi vuori, monta polkua



Kuvitelkaamme, että vuoren huipulla sijaitsee lopullinen totuus, jota kukaan ihminen ei vielä ole nähnyt. Näemme, että vuorelle johtaa monta polkua. Vuoren huipulla polut kohtaavat, kun ovat saavuttaneet lopullisen totuuden. Lopullinen totuus on sama jokaiselle riippumatta siitä, mitä polkua on kulkenut. Kukin totuuden etsijä voi siis valita oman polkunsa.

 

Meidän tulee aina olla valmiita ymmärtämään erilaisten uskontojen viisauksia. Uskonnollinen suvaitsevaisuus on seurausta tietämisen nöyryydestä. On viisautta välttää kiistelyä opillisista kysymyksistä.  

 

Meillä ei ole erityistä pyhää kirjaa. Me pidämme Raamatun ja muiden pyhien kirjoitusten sisältämiä opetuksia ja elämänohjeita arvokkaina, mutta tulkitsemme niihin sisältyviä myyttisiä kertomuksia ja ihmeitä vertauskuvallisesti. Pyrimme ymmärtämään vertauskuvien kautta olevaisen suuria totuuksia syvällisemmin. Me katsomme, että pelkkä pyhien tekstien lukeminen ja pyhiin sakramentteihin osallistuminen ei riitä, ellei ihminen samalla uudistu myös sisäisesti.

 

Pidämme samanvertaisina kaikkia uskontoja, jotka opastavat ihmisiä lähimmäisenrakkauteen.


Olemme valmiit ymmärtämään kaikkien uskontojen viisauksia. Uskonnollinen suvaitsevaisuus on seurausta tietämisen nöyryydestä. Vältämme kiistelyä opillisista kysymyksistä. Me ajattelemme, että "kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan", tai että "vuorelle johtaa monta polkua".


>> Gnosis

 


Gnostilaiset evankeliumit



Gnostilaisten evankeliumien uskotaan välittävän Jeesuksen opetuksia alkuperäisimpinä kuin Uuden testamentin kanonisoidut evankeliumit, joissa on paljon sellaista, mitä Jeesus ei koskaan puhunut.

Lue lisää ...