Gnostilaiset evankeliumit

Gnostilaisten evankeliumien uskotaan välittävän Jeesuksen opetuksia alkuperäisimpinä kuin Uuden testamentin kanonisoidut evankeliumit, joissa on paljon sellaista, mitä Jeesus ei koskaan puhunut.

Miltei 1800 vuoden ajan lähes kaikki, mitä gnostilaisuudesta tiedettiin, perustui hei­dän vastustajiensa yksipuolisen kielteisiin kirjoituksiin. Vasta joulukuussa 1945 Ylä-Egyptissä Nag Hammadin kaupungin lähei­syy­dessä joukko arabimaanviljelijöitä teki merkittävän arkeologisen löydön ollessaan keräämässä multaa Jabal al-Tarif kalliojyrkänteen luolista. Maata kaivaes­saan he osuivat lähes metrin korkuiseen punaiseen saviruukkuun, jonka sisällä oli 13 papyruksesta valmistettua, nahkakansiin si­dottua koptinkielistä kirjaa. Kirjat päätyivät lopulta myytiin antiikkikaup­piaiden välityksellä mustassa pörssissä. Viranomaiset onnistuivat ostamaan kirjoista yh­den ja takavarikoimaan 11 kirjaa, joista yhdestä tosin oli jäljellä vain puolikas. Nämä 12 kirjaa, joita alettiin kutsua koo­dek­seik­si, sijoitettiin Kairon koptilaiseen museoon. Kolmas­toista koo­deksi päätyi myyntiin Amerikassa.

Hollannissa työskennellyt professori Gilles Quispel sai koptilaisesta museosta tutkittavakseen teksteistä otettuja valokuvia. Ensimmäinen rivi alkoi sanoilla: "Elävä Jeesus pu­hui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin." Quispel tunnisti heti, että kyseessä olivat alkurivit gnostilaisesta "Tuomaan evankeliumista", jos­ta oli 1890-luvulla löytynyt joitakin krei­kankielisiä katkelmia. "Tuomaan evankeliumin" koko teks­tin löytyminen oli tieteellinen sensaatio. Teksti sisälsi mo­nia Uudesta testamentista tuttuja opetuksia, mutta jotkut kohdat poik­kesivat täysin kaikesta tunnetusta kristillisestä perimätiedosta.

Samaan koodeksiin "Tuomaan evankeliumin" kans­sa on sidottu "Filippuksen evankeliumi", joka kertoo Jeesuk­sen toimista ja sanoista varsin eri tavalla kuin Uusi testamentti. Samassa niteessä oli myös "Jo­hanneksen salainen kirja", joka sanoo paljastavansa, mitä Jeesus opetti oppilaalleen Johannekselle "salaisuuksista sekä siitä, mikä on kätketty hiljaisuudessa." Kaikkiaan Nag Hammadista löydetyt koodeksit sisälsivät 52 ensimmäisiltä kristillisiltä vuo­sisadoilta peräisin olevaa koptinkielistä gnostilaista tekstiä. Useissa niistä arvostellaan ylei­siä kristillisiä uskomuksia, kuten neitseellistä syntymää tai ruu­miillista ylösnousemusta, joita sanotaan naiiveiksi väärinymmär­ryksiksi.

Nag Hammadin kirjalöytö sisälsi noin 1500 vuotta sitten tehtyjä koptinkielisiä käännöksiä vielä varhaisemmista alkuperäi­sistä teks­teis­tä, jotka oli kirjoitettu kreikaksi eli samalla kielellä kuin Uusi tes­tamentti. Tutkijat ovat teksteissä käytetyn kirjoitustyylin ja kirjojen nahkasidonnan tukena käytettyjen papyrusten perusteella ajoittaneet Nag Hammadin koodeksit 350–400 -luvuille, mutta alkuperäisten tekstien syntyajankohdiksi on arveltu ajanlaskumme toista vuo­si­sataa. Osa alkuperäisteksteistä lienee pe­räisin 120–150 -luvuilta.

Uuden testamentin evankeliumit on kirjoitettu 60–110 -luvuilla. Alkuperäisen "Tuomaan evankeliumin" kirjoitusajankohdaksi arvellaan noin vuotta 140, mutta se saattaa sisältää perimätie­toa, joka on peräisin var­haisemmalta ajalta kuin Uuden testa­mentin evankeliumit, kenties jo vuosilta 50–100, eli samalta tai jopa var­haisemmalta ajalta kuin Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit.

Harhaoppisyytökset


Kris­tinuskon alkuaikoina Nag Ham­madista löydetyn kaltaiset gnostilaiset tekstit saivat liikkua vapaasti, mutta 100-luvun puolivälissä "oi­keaoppiset" kristityt julistivat ne harhaoppisiksi. Nag Hammadin tekstit kätkettiin osana valtataistelua, jota käytiin katolisen kirkon ja gnostilaisten kesken varhaisen kristinuskon muotoutumisesta. Gnostilaisten evankeliumien kirjoittajat eivät itse katsoneet olevansa harhaoppisia. He käyttivät kristillistä kieltä ja sanovat kertovansa Jeesuksesta salaista peri­mätietoa, joka on kätketty niiltä monilta, jotka muodostivat katolisen kirkon, kuten kirkkoa 100-luvul­la alettiin kutsua.

Nag Hammadin kirjalöytö sisälsi lähes yksinomaan gnostilaisia tekstejä. Monet niistä viittaavat Vanhan testamentin kirjoituk­siin, toiset Paavalin kirjeisiin ja Uuden testamentin evankeliumei­hin. Monissa teksteissä esiintyvät päähenkilöinä Jeesus ja hänen oppilaansa kuten Uudessa testamentissakin, mutta eroa­vuudet sisällössä ovat silmiinpistäviä.

Gnostilaisessa "Suuren Setin toinen opetus" -nimisessä kirjoituksessa "valon lasten" nimissä puhuva kirjoittaja sanoo katolisten kristittyjen ainoastaan jäljittelevät tosi kirkkoa julistaessaan "oppia kuolleesta miehestä" ja muita valheita. He sanoivat tällaisten ihmisten vainoavan niitä, jotka ovat saavuttaneet vapautuksen gnosiksen kautta. Myös gnostilainen "Tutkielma totuudesta" hyökkää katolisia vastaan sanomalla heidän olevan niitä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta "jotka eivät tiedä, kuka Kristus on".

Taistelu Jeesuksen sanojen oikean tulkin asemasta oli kärjistynyt vuoteen 200 mennessä, jolloin sekä katoliset että gnostilaiset kristityt väittivät edustavansa todellista kirkkoa ja syyttivät toisiaan vääriksi veljiksi ja teeskentelijöiksi. Kristinuskosta oli tullut instituutio, jonka kolmiportaisen johdon muodostivat piispat, papit ja diakonit. Nämä julistivat olevansa ainoan oikean uskon vartijoita. Seurakuntien joukossa Rooman seurakunta oli ottanut johtavan roolin.

Lyonin piispa Irenaeus ja Antiokian piispa Ignatios katsoivat, että oikea on se kirkko, joka säilyttää kirkollisen järjestyksen muodot muuttumattomina – piispoineen, pappeineen ja diakoneineen. Kaikki muut kirkot ovat vääriä. Gnostilaiskristittyjen mielestä taas suhde papistoon ei saanut erottaa väärää kirkkoa oikeasta kirkosta, vaan ero tulee tehdä kirkon jäsenten ymmärryksen tason ja heidän keskinäisten suhteidensa laadun mukaan. Gnostilaiset pitivät ratkaisevana osallistumista "todellisen veljeskunnan viisauteen" sekä "hengellistä ystävyyttä niiden kesken, jotka ovat peräisin samasta juuresta".

Tiedon etsintää


Nag Hammadista löydetyssä gnostilaisessa tekstissä "Arvovaltainen opetus" kuvataan sielun matkaa ja sitä kuinka sielu tuli alun perin taivaasta, Täyteydestä, mutta kun se oli heitetty alas ruumiiseen se alkoi tuntea intohimoa, vihaa ja kateutta. Tekstissä sielua kehotetaan etsimään tietoa ja sanotaan, että sielu saavuttaa täyttymyksen, kun se saa tiedon Jumalasta. Gnostilaiset sanoivat etsivänsä ja seuraavansa sielun polkua. He sanoivat myös, että katoliset piispat eivät tiedä, että gnostilaisilla kristityillä on suora yhteys Kristukseen, sielun todelliseen paimeneen, minkä vuoksi he eivät tarvitse piispojen ohjausta.

Katoliset piispat pitivät omaa oppiaan totuutena ja uskon ainoana oikeana muotona. Sen sijaan gnostilaiset pitivät kaikkien uskontojen opinkappaleita, spekulaatioita ja myyttejä – myös omiaan – ainoastaan totuuden likiarvoina.

Valentinolaisen gnostilaisuuden läntisen koulukunnan kaksi tärkeintä opettajaa, Ptolemaios ja Herakleon, olivat sitä mieltä, että kirkkoon kuului sekä hengellinen osa että ei-hengellinen osa. Kun Jeesus sanoi, että "monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja" (Matt. 22:14), he selittivät sen tarkoittavan, että kristittyjen suuri enemmistö olivat ne "monet", jotka olivat kutsutut, mutta he itse ja kaikki muut, jotka olivat saaneet gnosiksen, kuuluivat gnostilaisina "harvoihin valittuihin". Herakleon sanoi, että Jumala oli antanut heille hengellisen ymmärryksen, jotta he voisivat opettaa "monia" ja auttaa myös heitä saavuttamaan gnosiksen.

Ptolemaios sanoi, että vihkiytymättömät kristityt palvoivat Luojaa ikään kuin tämä olisi Jumala. Hänen mukaansa kristityt eivät ymmärtäneet Kristuksen olemuksen mysteeriä, vaan uskoivat virheellisesti, että Kristus oli pelastanut heidät synneistä nousemalla ruumiillisesti kuolleista. Sen sijaan Ptolemaioksen mukaan gnosiksen saaneet kristityt olivat tulleet tuntemaan Kristuksen olemuksen mysteerin ja ymmärtävät hänet Isän lähettämänä Totuutena.

Juudaksen evankeliumi


Egyptistä Muhafazat al-Minyan kaupungin lähistöltä löytyi vuonna 1978 nahkakansiin sidottu 62-sivuinen koptinkielinen papyruskäsikirjoitus, joka osoittautui gnostilaiseksi "Juudaksen evankeliumiksi". Tutkijoiden mukaan siinä on käytetty samaa koptin kielen murretta kuin Nag Hammadin kirjaston koptinkielisissä teksteissä. Papyruksen radiohiiliajoituksen perusteella evankeliumi on kirjoitettu vuosien 230–330 välisenä aikana. Teksti oli todennäköisesti käännös varhaisemmasta kreikankielisestä kirjoituksesta, jonka on päätelty olevan peräisin toisen vuosisadan puolivälistä eli paljon myöhäisemmältä ajalta kuin Uuden testamentin neljä evankeliumia, jotka kirjoitettiin 70–100 –lukujen välillä.

Sisällöltään "Juudaksen evankeliumi" edustaa setiläistä gnostilaisuutta. Sen mukaan Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi, jolle Jeesus opetti sellaisia salaisia opetuksia, joita muut opetuslapset eivät saaneet tietoonsa. "Juudaksen evankeliumi" kuvaa Jeesuksen gnostilaiseksi opettajaksi, joka piti ihmisruumista sielun vankilana. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudas Iskariotille: "Sinä uhraat ihmisen, johon olen pukeutunut". Näin siis Juudas ei pettänyt Jeesusta, vaan toimi Jeesuksen tahdon mukaan.

 


Tässä on luettelo tunnetuista gnostilaisista evankeliumeista ja kirjoituksista.