Pistis Sofia

”Pistis Sofiaksi” nimetty gnostilainen pergamentti-käsikirjoitus löydettiin vuonna 1773 Egyptistä ja se päätyi länsimaisten tutkijoiden silmiin eräästä lontoolaisesta antikvariaatista. British Museum hankki käsikirjoituksen omistukseensa vuonna 1795. Yksi kopio tästä kirjoituksesta sisältyy Askewin koodeksin nimellä tunnettuun pergamenttikirjaan, joka nykyisin sijaitsee British Libraryssa. ”Pistis Sofia” koostuu 354 sivusta. Teksti koostuu neljästä kirjasta, joissa on yhteensä 148 lukua. Se on laajin Nag Hammadin kirjaston ulkopuolelta löytyneistä gnostilaisista kirjoituksista. Se on koptinkielinen käännös kreikankielisestä alkutekstistä. Käsikirjoituksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta päätellen tekstissä käytetyn koptinkielen theba­laisesta murteesta, on päädytty olettamaan, että kirjoituspaikka on ehkä ollut Egyptissä Theban lähellä. Kreikankielisen alkutekstin syntyajankohta on ajoitettu 200-luvun lopulle. Suurinta osaa ”Pistis Sofian” alkuperäisestä tekstistä pidetään gnostilaisen Valentinoksen kirjoittamana, mutta tekstiä lienee myöhemmin täydennetty hänen seuraajiensa toimesta.

Saksalainen koptologi Moritz Schwartze kopioi British Museumissa olleen koptinkielisen tekstin ja käänsi sen latinaksi 1851. Saksalainen orientalisti Julius Petermann julkaisi sekä alkuperäisen tekstin että sen latinankielisen käännöksen rinnakkain 1853, minkä jälkeen teksti on ollut tutkijoiden laajan mielenkiinnon kohteena. Alkuperäisen koptinkielisen tekstin seassa on runsaasti kreikankielisiä sanoja ja fraaseja, mistä on päätelty koptin kielen olleen sanastoltaan niin niukka, että siinä ei ole ollut omia termejä ilmaisemaan kaikkia henkisiä asioita.

Tekstillä ei alun perin ollut nimeä lainkaan. Saksalainen orientalisti Karl Gottfried Woide antoi käsikirjoitukselle nimen ”Pistis Sofia”, joka on tekstin päähenkilön nimi ja esiintyy siinä noin 250 kertaa. Nimi on monimerkityksinen. ”Pistis” on kreikkaa ja tarkoittaa luottamusta ja uskoa. ”Sofia” on samoin kreikka ja tarkoittaa viisautta. Gnostilaisessa mytologiassa Sofia on jumaluuden feminiininen ilmenemismuoto. Teokselle on tarjottu suomeksi erilaisia käännöksiä, kuten ”Uskon viisaus”, ”Usko viisaus”, ”Viisaus uskossa”, ”Usko viisaudessa”, ”Viisauden usko” tai ”Sofian usko”, mutta koska ”Pistis Sofia” on yhdistelmä kahdesta substantiivista, sitä on vaikea kääntää. Myös nimen mystisen tulkinnan ja gnostilaisen symboliikan kannalta on parempi, että tätä nimeä ei yritetä kääntää mitenkään.

”Pistis Sofia” voidaan siis ymmärtää symboliksi, joka viittaa teoksen kirjoittajaksi oletetun Valentinoksen kosmologiseen malliin. Sen viimeisen emanaatiosarjan kaksosparien naispuolisten aionien nimet olivat Pistis – Elpis – Agape – Synesis – Makariotes – Sofia eli suomeksi Usko – Toivo – Rakkaus – Äly – Onni – Viisaus. Siinä ensimmäinen ja viimeinen muodostavat sanaparin ”Pistis Sofia”, jota on sanottu sielun vertauskuvaksi. Tämän sielun vertauskuvan tulkintaan saamme aivan uusia ulottuvuuksia, jos sisällytämme siihen koko feminiinisen emanaatiosarjan Pistiksestä Sofiaan.

Useimmat gnostilaiset järjestelmät opettivat, että maailmankaikkeus sai alkunsa alkuperäisen, käsittämättömän Jumalan luona. Tästä alkuperäisestä ykseydestä emanoitui spontaanisti aioneita, mies- ja naispuolisia pareja, joista viimeisin pari oli Sofia ja Kristus. Aionit muodostivat yhdessä Pleroman eli Jumalan Täyteyden, eikä niitä siksi voinut nähdä erillisinä jumaluudesta vaan jumalallisen luonteen eri ominaisuuksien symbolisina abstraktioina.

Pisti Sofia Kirjan alussa Jeesus kuvaa taivasmatkaansa, jonka aikana jotkut ikuiset olennot (aionit) ryhtyvät kapinoimaan Jeesuksessa olevaa valoa vastaan menettäen näin oman voimansa. Sitten kuvataan Taivaan (”Valon aarteiston”) monimutkaista rakennetta ja hierarkioita sekä Valon maailman hahmoja. Sitten luetellaan 32 lihallista himoa, jotka ihmisen on voitettava ennen kuin pelastus (gnosis) on mahdollista. Kirjan loppupuolella Jeesus kertoo erilaisista arvoasteita, joihin sielut pääsevät sen mukaan minkälaisia mysteerejä he ovat
vastaanottaneet. Lisäksi Jeesus kertoo sielujen kohtalosta ja sieluja vaivaavista voimista. Kirjassa pohditaan myös, kuinka pelastavaa tietoa tulisi saarnata maailmalle, kenelle mysteerit ja anteeksianto on suotu ja ketkä tulevat pääsemään valoon.

”Pistis Sofiassa” kuvataan keskusteluja, joita Jeesus käy ylösnousemuksensa jälkeen 11 vuoden ajan opetuslastensa kanssa. Jeesuksen keskustelukumppaneiden joukkoon kuvataan merkittävässä roolissa myös kolme naista: Jeesuksen äiti Maria ja Maria Magdaleena sekä Martta. ”Pistis Sofiassa” kuvattujen keskustelujen tarkoituksena on palauttaa oppilaiden mieliin Jeesuksen aikaisempia opetuksia ja antaa aikaisemmasta poikkeavaa aivan uutta tai aikaisempaa täydellisempää opetusta. Vaikka Jeesus opetti oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, hän pystyi tuona aikana opettamaan heille vasta ensimmäisen tason mysteerit. Tekstissä puhutaan ensimmäisestä mysteeristä, joka on samalla kahdeskymmenesneljäs. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minun alkuni on Ensimmäisessä Mysteerissä, joka on myös viimeinen eli 24. mysteeri.” Tämä viittaa kahteentoista vihkimykseen, joissa jokaisessa on kaksi astetta, kaikkiaan siis kaksikymmentäneljä astetta. Ne muodostavat ensimmäisen tason mysteerit.

Tämä kuulostaa melko sekavalta, joten lienee paikallaan hiukan avata tekstiä. Tekstissä kerrotaan, että ”Ensimmäinen Mysteeri on verhon sisällä, joka on ensimmäisen määräyksen sisällä. Tämä puolestaan on alhaalta lukien 24. niistä mysteereistä, jotka sijaitsevat Ensimmäisen ja alkuperäisimmän Mysteerin toisessa tilassa – Isä kyyhkysen muodossa”.

Ensimmäisen mysteerin toinen tila vastaa esoteerisessa kielenkäytössä tietoisuuden toista tasoa, jolla tasolla on henkinen sielu, universaalin hengen käyttöväline. Se on ”ensimmäinen mysteeri”, joka on myös ”viimeinen mysteeri” emanaation ja jälleensulautumisen loputtomassa syklissä. ”Isä kyyhkysen muodossa” viittaa gnostikkojen kyyhkyssymboliin sekä siivekkään pallon hieroglyfiin egyptiläisessä mystiikassa. Kristillisessä mystiikassa kyyhkynen, joka laskeutui Jeesukseen kasteessa, symbolisoi sielun laskeutumista korkeampaan Itseen eli yhtymistä vihkimyksen aikana sisäiseen Kristukseen. Tämä vertautuu gnostilaiseen ajatukseen kuolemattoman yksilöllisen sielun yhtymisestä maailmankaikkeuden sieluun eli yksilöllisen tietoisuuden sulautumisesta Kosmiseen Tietoisuuteen.

Tämä kuulostaa edelleen sekavalta, mutta nyt korkeammalla tasolla. ”Pistis Sofia” on todella sekavasti kirjoitettu. En tiedä miksi Valentinos ja hänen kumppaninsa ovat kirjoittaneet kaikki vaikeimman kautta. Erityisen sekava on kuvaus metafyysisen ja fyysisen maailmankaikkeuden viisitasoisesta rakenteesta. Ylinnä on Todellinen Jumala, josta käytetään nimitystä "Lausumattoman mysteeri". Sen alapuolella on Täyteys (Pleroma), josta käytetään nimitystä "Valon aarteisto". Se on luonteeltaan henkinen ja sen olemus on Valo. Kolmas taso on sielullinen ja sen hallitsijat jakaantuvat Oikeaan, Vasempaan ja Keskustaan. Oikean puolen hallitsijoiden tehtävänä on sielujen luominen ja mahdollistaa sielujen palaaminen takaisin Valoon. Keskustan hallitsijoiden tehtävänä on sielujen valvonta ja vasemman puolen hallitsijoiden tehtävänä on olla oikeamielinen palaavia sieluja kohtaan. Neljäs taso muodostaa sfäärin jossa on Kohtalo (Heimarmene) ja 12 Vapahtajaa. Se muodostuu ”hienosta aineesta” (hyle). Viides taso on aineellinen Kosmos ja ihmisten maailma.

Tämä kuvaus vastaa pääpiirteissään Valentinoksen kosmologiaa, mutta on yksityiskohtaisempi ja monimutkaisempi. Edellä mainittujen tasojen 2–4 sisäinen rakenne kuvataan ”Pistis Sofiassa” monimutkaiseksi "himmeliksi" lukemattomine yksityiskohtineen. Samoista asioista käytetään eri yhteyksissä eri nimityksiä ja eri osien keskinäiset suhteet kuvataan hämmentävän sekavasti – niin sekavasti, että etevinkin lukija alkaa epäillä, onko ymmärtänyt varmuudella mitään oikein. Tämä lienee ollut kirjoittajan tarkoituskin, sillä kirja kertoo asioista, joita ihmisjärjellä ei ylipäätään ole mitenkään mahdollista käsittää. Tässä suhteessa kirja on sekavuudellaan saavuttanut opetuksellisen tavoitteensa.

Mikä sitten on ”Pistis Sofian” tarinan juoni? Siinä kuvataan vertauskuvallisesti sielun matkaa kohti Valon maailmaa eli "Valon aarteistoa". Tekstissä Valon maailma kuvataan etäiseksi paikaksi, jonka erottaa aineellisesta maailmasta jossain määrin vihamielinen välimaailma – eräänlainen kielteisten voimien "asteroidivyöhyke" – jonka ohittaminen on haasteellista. Ihmismielen kompleksisuuteen ja problematiikkaan sovellettuna tällainen haasteellisuus ei ole mitenkään vieras ajatus.

Kirjan mukaan Sofia asui taivaan kolmannellatoista tasolla olevassa maailmassa, mutta hän halusi päästä ylemmäksi ja nähdä ylimmän Jumalan. Nähtyään alapuolellaan olevassa maailmassa valoisan leijonapäisen hahmon, hän toivoi saavansa tältä valoa itselleen, jotta voisi kohota ylöspäin, mutta alapuolella olevat arkontit harhauttivat Sofiaa, ja tämä syöksyikin alas. Sofian jouduttua erilleen Valosta, hänet valtasi pelko ja ahdistus elämän menettämisestä, kuten hän oli menettänyt Jumalan Valon. Hän alkoi tuntea surua ja kaipausta palata takaisin Valoon. Suuri osa kirjasta käsittelee alas langenneen Pistis Sofian katumusta ja pyrkimystä päästä takaisin Valoon. Lopulta Jeesus tuo hänelle pelastuksen. Tässä vaiheessa kuvaan ilmestynyt pelastaja, Kristus, antaa Sofian nähdä Valon uudestaan, tuoden hänelle hengellisen tiedon. Tämän jälkeen Kristus lähetettiin maahan ihmisen, Jeesuksen, muodossa antamaan ihmisille gnosis eli pelastava tieto, jonka avulla he kykenisivät pelastamaan itsensä fyysisestä maailmasta ja palaamaan hengelliseen maailmaan.

Tekstissä kuvattava Sofian lankeaminen alas Valon maailmasta voidaan ymmärtää transkosmisena tapahtumana ihmismielessä eli mikrokosmoksessa. Tekstissä käytettävä nimi ”Jeesus” tarkoittaa mystistä Kristusta, kirkastettua vihittyä, joka on arkkityyppi korkeammalle Itselle. Sofia edustaa ihmisen alempaa Itseä, joka on unohtanut oman taivaallisen alkuperänsä ja sen vuoksi painuu yhä syvemmälle turmiollisiin mielihaluihinsa, kunnes saa apua taivaalliselta pelastajalta ja pääsee nousemaan takaisin kotiinsa.

 

Pistis Sofian koko teksti vanhana suomennoksena