Bogomiilit
 |
Bogomiilien lahko syntyi niiden armenialaisten ja syyrialaisten paulikiaanien keskuudessa, jotka Bysantin keisari Johannes I Tzimiskes siirsi 970-luvulla Etelä-Bulgariaan. Lahko sai nimensä bulgarialaisen papin Bogomilin mukaan. Tämä papin nimi on muinaisslaavia ja tarkoittaa ”Jumalalle rakas”. Sitä ei tiedetä, oliko hän saanut tuon nimen syntymässään vai oliko hän ottanut sen vihkimysnimekseen paulikiaanien veljeskuntaan liittyessään. Bogomil opetti suunnilleen samaa, mitä paulikiaanitkin, mutta toi liikkeeseen myös uutta.
Bogomilin mukaan Jumalalla oli kaksi poikaa: vanhempi poika oli Satanail ja nuorempi Mikael. Satanail kapinoi Isäänsä vastaan ja muuttui pahaksi hengeksi. Hän loi aineellisen maailman ja tuli sen hallitsijaksi. Mikael puolestaan hallitsi henkistä maailmaa. Satanailin Bogomil samasti Vanhan testamentin luojajumalaan. Satanail yritti luoda myös ihmisen, mutta epäonnistui, ja joutui pyytämään Isältään hengen ihmiselle. Ihmisen luomisen jälkeen Aadamin sallittiin viljellä maata sillä ehdolla, että hän myy itsensä ja jälkeläisensä maan omistajalle, Satanailille. Aadamin ja hänen jälkeläisensä vapauttamiseksi Jumala lähetti Mikaelin maan päälle Jeesuksen muodossa, ja Jumala pyhitti hänet Kristukseksi Jordanin kasteessa. Kun Pyhä Henki ilmestyi kyyhkysen muodossa, Jeesus sai voiman murtaa Satanailin Aadamille antaman Liiton savitaulun. Näin Mikael ihmisen muodossa kykeni voittamaan Satanailin, joka menetti voimansa ja muuttui Saatanaksi. Kuitenkin Saatana onnistui juonittelemaan niin, että Jeesus ristiinnaulittiin. Lisäksi Saatana perusti katolisen kirkon kirkkorakennuksineen, pappeineen ja munkkeineen, alttarivaatteineen, messukasukoineen, seremonioineen, sakramentteineen ja kirkkopyhineen, joita kaikkia pitää vastustaa. Bogomil sanoi, että ehtoollisella leipä ja viini eivät fyysisesti muutu lihaksi ja vereksi, vaan se on vertauskuva. Hän sanoi myös, että viimeisen tuomion toteuttaisi Jumala eikä Jeesus. Hän piti pyhien kuvien ja pyhäinjäännösten kunnioittamista epäjumalanpalveluksena.
Bogomil piti maailmaa ja ihmisen himoja Saatanan työnä, minkä vuoksi myös niitä piti vastustaa. Vapautuminen Saatanan vallasta ja pahasta oli hänen mukaansa saavutettavissa ankaran askeesin avulla sekä pidättymällä lihan syönnistä, viinin juonnista ja seksistä. Myös Isä meidän -rukousta he pitivät tehokkaana keinona vastustaa kiusauksia.
Bogomil hylkäsi kristillisen opin Jumalan kolminaisuudesta. Hän piti Kristusta jumalallisen luontonsa puolesta Jumalan poikana, mutta Jeesusta ihmisenä vain Jumalan ”ottopoikana”. Hänen mukaansa Logos (Sana) ei ollut Jumalan kolminaisuuden toinen persoona, vaan pikemminkin Jumalan puhuttu sana, jota Jeesus opetti.
Bogomil puhui ihmisen ulkopuolisesta ja sisäpuolisesta maailmasta. Hän ei hyväksynyt ristin käyttöä uskonnollisena symbolina eikä kirkkojen rakentamista. Myöskään ristinmerkin tekemistä hän ei hyväksynyt. Hän sanoi, että ihmisen keho on hänen temppelinsä, ja kehotti jokaista rakentamaan sisäistä temppeliään. Hän kehotti myös ihmisiä pitämään sisäisen temppelinsä puhtaana. Hän ei myöskään hyväksynyt lapsikastetta eikä ehtoollista. Vanhan testamentin hän hylkäsi, mutta sen sijaan apokryfiset kirjat hän hyväksyi.
Bogomiilit perustivat eri puolille Bulgariaa omia seurakuntiaan, joissa ei ollut pappeja, vaan 12 vallittua ”apostolia” jokaisessa. Myös naiset saattoivat nousta valituiksi. Bogomiilit pukeutuivat kerjäläismunkkien tapaan vaatimattomasti, ja heidät tunnettiin innokkaina lähetyssaarnaajina, jotka tekivät pitkiä saarnamatkoja ja lukivat kirjoituksiaan. He saattoivat myös parantaa sairaita ja karkottaa pahoja henkiä.
Bogomiilit sanoivat haluavansa uudistaa Bulgarian ortodoksisen kirkon, joka oli pitkälle korruptoitunut, ja jossa mm. jumalanpalvelukset pidettiin kreikankielellä, jota kansa ei ymmärtänyt. He halusivat myös erottaa kirkon valtiosta. Heidän julistukseensa kuului myös vallitsevasta feodaalisesta yhteiskuntajärjestyksestä johtuvien suurten luokkaerojen ja korkeiden verojen vastustaminen. Bogomiilien uskonnollis-sosiaalinen liike sai niin paljon kannattajia, että heistä tuli vakava kilpailija Bysantin kirkolle, jonka kultin ja organisaation he hylkäsivät täydellisesti.
1000-luvulla bogomiilien liike levisi Bulgariasta Makedoniaan ja Albaniaan. 1050-luvulla suuri joukko bogomiileja asettui Serbiaan, missä heitä kutsuttiin pilkkanimellä babuni (”taikauskoiset”). Bogomiilien suosio kasvoi niin suureksi, että 1200-luvun lopulla Serbian suuriruhtinas Stefan Nemanja julisti bogomiilit harhaopisiksi ja karkotti heidät maasta. Suurin osa heistä sai turvapaikan Bosniasta ja Dalmatiasta, missä heidät tunnettiin nimellä patareni (nimi tarkoitti ”isämeidän lukijoita”, sanasta pater). Bogomiilit itse kutsuivat itseään kristityiksi ja he katsoivat edustavansa apostolisen ajan puhdasta kristinoppia toisin kuin katolinen ja ortodoksinen kirkko.
Vahvimmaksi bogomiilien alueeksi tuli Länsi-Bosnia (nykyinen Hertsegovina). Turvapaikan myöntäminen harhaoppisiksi leimatulle bogomiileille oli Unkarin hallitsijoille toistuva tekosyy julistaa ristiretkiä Bosniaa vastaan ja samalla laajentamaan unkarilaisten vaikutusvaltaa alueella. Ensimmäisen unkarilaisen ristiretki Bosniaan oli vuonna 1203 ja toinen vuonna 1225, mutta kumpikin epäonnistui.
Myöhemmin bogomiilien liike levisi edelleen Kroatiaan ja sieltä Pohjois-Italiaan ja Etelä-Ranskaan, missä heidän pilkkanimensä oli bougre (bulgarialainen). Sekä kirkko että maalliset hallitukset vainosivat bogomiilejä, jotka tuomitsivat esivallan, ylimystön ja rikkaat, ja saavuttivat tällaisten mielipiteittensä kautta köyhien kansankerrosten suosion.
Bogomiilien liike levisi 1000-luvulla Kroatian kautta Pohjois-Italiaan ja sieltä Etelä-Ranskaan. Toinen leviämistie johti Tonavan yli Etelä-Saksaan, Belgiaan ja Pohjois-Ranskaan. Bogomiilien oppien saatua jalansijaa Etelä-Euroopassa, heitä alettiin kutsua ”kataareiksi”. Albin kaupungin ympäristössä heitä kutsuttiin albigensseiksi.