Marian evankeliumi

Marian evankeliumi on gnostilainen kirjoitus, joka löydettiin Akhmimista, Egyptistä vuonna 1896. Kirjoitus julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1955 sen jälkeen, kun Nag Hammadin kirjasto oli löydetty. Löytöpaikka sijaitsee noin 70 km pohjoiseen Nag Hammadista. Marian evankeliumi on usein laitettu Magdalan Marian nimiin ja siksi se tunnetaan joskus myös tällä nimellä. Kirjoitus ei kuitenkaan mainitse Marian toista nimeään, joten periaatteessa kyseessä voisi olla kuka tahansa Uuden testamentin kuudesta muusta Mariasta. Marian evankeliumi voidaan ajoittaa toiselle vuosisadalle.

Marian evankeliumin alussa opetuslapset esittävät kysymyksiä ylösnousseelle Vapahtajalle ja saavat tältä vastauksia. Tämän jälkeen Vapahtaja lähtee ja oppilaat murehtivat, sanoen: "Kuinka voimme mennä saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä muille ihmisille? Kun he eivät säästäneet Vapahtajaa, kuinka he säästäisivät meitäkään?". Maria lohduttaa heitä ja alkaa miesoppilaiden pyynnöstä kertoa heille Vapahtajan sanoja, jotka hän tietää, mutta muut eivät. Maria kertoo saamastaan näystä, mikä osoittaa gnostilaista vaikutusta. Kirjoitus käsittelee lähinnä:

• Kuolevaisuutta ja sen alkuperää demiurgin aikaansaannoksena
• Jeesuksen taivaaseenastumista
• Sielun ylösnousemista gnostilaisuuden mukaan

Suurin osa näistä käsitellään keskusteluna Marian ja muiden opetuslasten välillä. Maria esittää vastaukset. Näyttää siltä, että Vapahtajan lähdön jälkeen Maria toimii kirkon ylimpänä auktoriteettina, mikä osoittaa että kirjoituksen on tuottanut lahko, joka on katsonut Marian olleen lahkon perustaja, tai joka on arvostanut Mariaa enemmän kuin muita apostoleja. Naispuolisen opetuslapsen suosiminen on saattanut johtua siitä, että hän on naispuolisena voinut edustaa gnostilaisen teologian Sofiaa eli Viisautta, Jeesuksen naispuolista syzygosta eli vastinparia. - Miesopetuslapset eivät kuitenkaan hyväksy Marian opetusta heti. Andreas kysyy muilta: "Mitä mieltä te olette Marian puheista? Minä en ainakaan usko, että Vapahtaja puhui näin. Tämä oli todella outoa opetusta". Pietari puolestaan kysyy: "Puhuiko Vapahtaja todella salaa, meidän tietämättämme, naisen kanssa? [..] Pitikö Vapahtaja häntä meitä parempana?" Samanlainen vastakkainasettelu Marian ja muiden opetuslasten välillä esiintyy myös Tuomaan evankeliumissa ja Pistis Sofiassa sekä Koptilaisessa egyptiläisten evankeliumissa. Tämä saattaa heijastaa toisen vuosisadan kristityiden parissa olleita jännitteitä. Pietari ja Andreas edustivat ‘oikeaoppista’ suhtautumista, joka kielsi esoteeriset ilmestykset ja hylkäsi naisten auktoriteetin opettajina. - Marian evankeliumin lopussa Maria esitetään selvästi Vapahtajan suosikkioppilaana, jota hän rakasti enemmän kuin muita oppilaita. Kirjoitusta on käytetty eräiden muiden gnostilaisten kirjoitusten kanssa tukemaan teoriaa, jonka mukaan Jeesus ja Maria olisivat olleet naimisissa. Tätä ei kuitenkaan voida perustella pelkästään tällä tekstillä.

♦  ♦  ♦

MARIAN EVANKELIUMIN TAUSTAA

Seuraavassa professorien Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen kirjoittamia taustoituksia Marian evankeliumiin:

Naisilla ei ole yleensä näkyvää asemaa varhaiskristillisissä teksteissä. Yksi harvoja poikkeuksia on Magdalan Maria. Uuden testamentin evankelistoista Matteus ja Johannes kertovat hänen kokeneen ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksen, ja jotkut gnostilaiset tekstit, esimerkiksi Filippuksen evankeliumi, kertovat hänen olleen Jeesuksen suosikkioppilas. Paras osoitus hänen arvostuksestaan on se, että hänen nimissään on kirjoitettu myös evankeliumi. Marian evankeliumissa ei tosin sanota nimenomaisesti, että siinä mainittu Maria on Magdalan Maria eikä esimerkiksi Jeesuksen äiti. Marian evankeliumin päähenkilöllä on kuitenkin samanlainen suosikkiasema kuin Magdalan Marialla Filippuksen evankeliumissa, ja hän käy samantapaisia kiistoja miesoppilaiden kanssa kuin Magdalan Maria gnostilaisessa kirjoituksessa Pistis Sofia. Siksi on ilmeistä, että myös Marian evankeliumin nimihenkilö on juuri Magdalan Maria. Marian evankeliumissa Mariasta käytetään lisäksi nimeä Mariamme, joka on koptilaisissa teksteissä Magdalan Marian nimen kirjoitusasu, kun taas Jeesuksen äidistä käytetään yleensä muotoa Maria.

Marian evankeliumista tunnetaan kolme käsikirjoitusta. Yksi on koptinkielinen, ja se on osa ns. Berliinin koodeksia (=BG), joka sisältää Marian evankeliumin lisäksi kopiot Nag Hammadin kirjastossakin esiintyvistä kirjoituksista Johanneksen salainen kirja ja Jeesuksen Kristuksen viisaus sekä teoksen Pietarin teko. Berliinin koodeksin versio Marian evankeliumista ei ole täydellinen, vaan sen alusta puuttuu ainakin kuusi ja keskeltä kolme sivua (11-14). Koptilaisen käsikirjoituksen ohella Marian evankeliumista on säilynyt kaksi lyhyttä kreikankielistä katkelmaa, jotka poikkeavat jossakin määrin koptinkielisen version vastaavista kohdista. Teos on todennäköisesti kirjoitettu alun perin kreikaksi ja käännetty myöhemmin koptiksi.

Marian evankeliumin sivut 7-9 sisältävät lopun ylösnousseen Jeesuksen ja hänen oppilaidensa välisestä keskustelusta, jonka päätteeksi Jeesus lähtee oppilaidensa luota, Oppilaat ovat epätoivoisia ja peloissaan, mutta Magdalan Maria rohkaisee heitä. Tämän jälkeen he ryhtyvät muistelemaan Jeesuksen opetuksia, ja Pietari pyytää myös Mariaa kertomaan siitä, mitä tämä on kuullut Jeesukselta. Maria alkaa kertoa kokemastaan erityisestä ilmestyksestä, jossa kuvataan ruumiista vapautuneen sielun matkaa maan päältä taivaaseen. Marian kertomuksesta ainoastaan loppuosa on säilynyt, mutta sen perusteella käy ilmi, että taivasmatkan ja siihen liittyvien vaikeuksien kuvaus on samantapainen kuin monissa muissa antiikin uskonnollisissa teksteissä.

Magdalan Marian kertomuksen jälkeen miesoppilaat esittävät epäilynsä siitä, onko Jeesus todella opettanut mitään sellaista, mitä Maria on juuri kuvannut. Heidän on lisäksi vaikea hyväksyä, että Jeesus olisi voinut opettaa jotakin tällaista salaisessa näyssä ja vieläpä naiselle. Miesoppilaista erityisesti Pietari ja hänen veljensä Andreas asettavat Marian puheet kyseenalaisiksi, kun taas Leevi puhuu hänen puolestaan. Leevi toteaa, ettei miesoppilaiden ole syytä epäillä Marian opetuksia, koska tämä oli Jeesuksen suosikkioppilas. Näin tekstin kirjoittaja asettuu Leevin suulla puolustamaan naisen oikeutta vastaanottaa ja jakaa arvovaltaista opetusta, jonka voi katsoa olevan peräisin ylösnousseelta Vapahtajalta.

Miesoppilaiden ja Magdalan Marian välinen ristiriita ei kuitenkaan heijasta historiallista tilannetta. Uuden testamentin evankeliumit eivät puhu tällaisen tulkinnan puolesta. Lisäksi Marian evankeliumi on ilmeisesti riippuvainen näistä evankeliumeista ja näin ollen kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla. Miesoppilaiden ja Magdalan Marian välinen konflikti liittyykin vasta toisella vuosisadalla käytyyn keskusteluun naisen seurakunnallisesta asemasta. Tämä keskustelu on Marian evankeliumissa vain sijoitettu ensimmäisen vuosisadan kristillisten merkkihenkilöiden elämänvaiheisiin, jotta kirjoittajan edustamalle näkökannalle on saatu enemmän painoarvoa.

Tutkimuksessa on usein ehdotettu, että Marian evankeliumissa on kysymys gnostilaisen ja ei-gnostilaisen kristillisyyden naisnäkemysten välisestä erosta. Pietari ja Andreas edustaisivat näin ollen naiskielteistä kristillisyyden valtauomaa ja Magdalan Maria naismyönteistä gnostilaista kristillisyyttä. Aivan mahdoton tämä tulkinta ei ole. Ongelmalliseksi sen kuitenkin tekee se, ettei Marian evankeliumi ole selvästi gnostilainen kirjoitus. Siitä puuttuvat viitteet keskeisimpiin gnostilaisiin teemoihin, kuten Sofia-myyttiin ja demiurgiin. Toisaalta ne piirteet, joiden perusteella se voidaan yhdistää gnostilaisiin kirjoituksiin, eivät ole pelkästään gnostilaisuudelle tyypillisiä. Esimerkiksi sielun taivasmatkan kuvauksia on gnostilaisten lähteiden ohella säilynyt myös muissa antiikin uskonnollisissa teksteissä.

On siis selvää, että Marian evankeliumin kirjoittaja haluaa ottaa kantaa naismyönteisen uskontulkinnan puolesta, mutta epäselväksi jää, minkälaista toisen vuosisadan kristillisyyden muotoa hän itse edustaa. Marian evankeliumia on vaikea sijoittaa myös maantieteellisesti. Kirjoituspaikaksi on ehdotettu sekä Egyptiä että itäistä Syyriaa. Kiistattomia argumentteja ei kuitenkaan voida esittää kummankaan tai minkään muunkaan ehdotuksen puolesta.

♦  ♦  ♦

MARIAN EVANKELIUMIN SUOMENNOS

Tämä prof. Antti Marjasen tekemä Marian evankeliumin suomennos on julkaistu Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen toimittamassa kirjassa "Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä" (2005):

Aineen kohtalo

(käsikirjoituksen sivut 1-6 puuttuvat)

»[...] tuhoutuuko aine vai ei?» Vapahtaja vastasi: »Kaikki syntyneet olennot sekä kaikki, mikä on muovattu ja luotu, ovat olemassa toisiinsa sekoittuneina ja toistensa kanssa. Sitten ne jälleen hajoavat omiin alkujuuriinsa. Aineen ulkoinen olemus hajoaa oman luontonsa mukaiseen olotilaan, Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.»

Maailman synti

Pietari sanoi hänelle: »Olet kertonut meille kaikesta, mutta selitä meille vielä yksi asia ja sano, mikä on maailman synti.»

Vapahtaja vastasi: »Syntiä ei ole sellaisenaan olemassa, mutta te saatte sen aikaan tehdessänne niitä asioita, jotka ovat luonteeltaan aviorikoksen kaltaisia. Aviorikostahan kutsutaan synniksi. Mutta hyvä tuli keskellenne, kaikkien syntyneiden olentojen luo, palauttaakseen nämä alkujuuriinsa.»

Hän jatkoi vielä: »Te [sairastutte] ja kuolette, koska te [... ] sitä, joka [pettää] teidät. Jolla on ymmärrystä, käyttäköön sitä! [Materia sai aikaan] kärsimyksen, jolla ei ole todellista esikuvaa, koska se sai alkunsa luonnonvastaisesta todellisuudesta. Tämän seurauksena kaikkialla ruumiissa syntyi sekasorto. Siksi minä sanoin teille: ”Olkaa luottavaisia älkääkä epäilkö. Uskokaa, että luonto saa aikaan kaikenlaisia kuvia. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.”»

Vapahtajan jäähyväiset

Sanottuaan tämän autuas Vapahtaja hyvästeli heidät: »Rauha teille! Ottakaa vastaan minun rauhani. Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä väittäessään: ”Hän on täällä!” tai: ”Hän on tuolla!” Tosi ihminen on teidän sisimmässänne. Seuratkaa häntä. Jotka etsivät häntä, ne löytävät hänet. Menkää ja saarnatkaa valtakunnan evankeliumia. Älkää vaatiko noudatettavaksi muuta sääntöä kuin sitä, minkä minä määräsin teille, älkääkä säätäkö lakeja niin kuin lainantaja, etteivät ne saa teitä valtaansa.»

Maria lohduttaa oppilaita

Kun Vapahtaja oli sanonut tämän, hän lähti. Oppilaat itkivät epätoivoisesti ja sanoivat: »Kuinka voimme mennä saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä muille ihmisille? Kun he eivät säästäneet Vapahtajaa, kuinka he säästäisivät meitäkään?»

Silloin Maria nousi ylös, syleili heitä kaikkia ja sanoi veljilleen: »ÄIkää itkekö ja olko murheissanne, älkääkä epäilkö. Hänen armonsa on teidän kanssanne ja suojelee teitä. Meidän pitää ylistää hänen suuruuttaan, sillä hän on koonnut meidät yhteen ja tehnyt meistä tosi ihmisiä.»

Näin puhuen Maria suuntasi heidän ajatuksensa hyvään, ja he alkoivat keskustella Vapahtajan sanoista. Pietari sanoi Marialle: »Sisar, me tiedämme, että Vapahtaja rakasti sinua enemmän kuin muita naisia. Kerro meille Vapahtajan sanoja, jotka sinä tiedät, mutta joita me emme ole kuulleet.»

Marian näky

Maria vastasi: »Mikä on teiltä salassa ja minkä minä muistan, sen aion kertoa teille.»

Hän aloitti puheensa näin: »Minä näin Herran näyssä ja sanoin hänelle: ”Näin sinut tänään näyssä”. Hän vastasi minulle: ”Siunattu olet sinä, koska et järkyty nähdessäsi minut. Missä on mielesi, siellä on aarteesi.” Minä sanoin hänelle: ”Herra, näkeekö ihminen näyn sielullaan vai hengellään.” Vapahtaja vastasi: ”Hän ei näe sielullaan eikä hengellään vaan mielensä välityksellä. Hänen mielensä on sielun ja hengen välissä, ja se näkee näyn. Se on...”»

(Käsikirjoituksen sivut 11-14 puuttuvat.)

Sielun taivasmatka

Himo sanoi: ”En nähnyt sinun laskeutuvan, mutta nyt näen sinut matkalla ylös, Miksi valehtelet, vaikka kuulut minulle?” Sielu vastasi: ”Minä näin sinut, mutta sinä et nähnyt etkä tunnistanut minua. Olin sinulle vain vaate etkä tuntenut minua.”

»Kun sielu oli sanonut tämän, se riensi pois ja iloitsi suuresti. Sitten se saapui kolmannen voiman luokse. Tätä voimaa kutsuttiin Tietämättömyydeksi. Se kysyi sielulta: ”Minne olet matkalla? Sinut on sidottu pahuuteen. Olet pahan vallassa, älä siis tuomitse!” Sielu vastasi: ”Miksi tuomitset minut, vaikka minä en ole tuominnut ketään? Minut sidottiin, vaikka en ollut ketään sitonut. Minua ei tunnettu, mutta minä tiesin, että kaikkeus, sekä sen maallinen että taivaallinen osa, hajotetaan.”»

»Kun sielu oli kukistanut kolmannen voiman, se nousi ylemmäksi ja näki neljännen voiman, jolla oli seitsemän muotoa. Ensimmäinen oli pimeys, toinen himo, kolmas tietämättömyys, neljäs kuoleman kiivaus, viides lihallisuuden valtakunta, kuudes lihallisuuden typerä viisaus ja seitsemäs raivoisa viisaus. Nämä olivat vihan seitsemän voimaa. Ne kysyivät sielulta: ”Mistä olet tulossa, ihmisen tappaja? Minne olet menossa, voiman kukistaja?” Sielu vastasi: ”Surmattu on se, joka on pitänyt minua vallassaan. Kukistettu on, se, joka on ympäröinyt minua. Himoni on laantunut ja tietämättömyys on kuollut. Maailmasta minut on vapautettu toisen maailman avulla, kuvasta ylhäällä olevan kuvan avulla. Minut on myös vapautettu hetkellisen unohduksen kahleesta. Tästä hetkestä alkaen pääsen lepoon ajan, hetken ja aikakauden vaihtumisesta ja saavutan hiljaisuuden.”»

Miesoppilaat eivät usko Mariaa

Tämän sanottuaan Maria vaikeni, sillä Vapahtaja ei ollut puhunut hänelle enempää. Andreas vastasi ja sanoi veljille: »Mitä mieltä te olette Marian puheista? Minä en ainakaan usko, että Vapahtaja puhui näin. Tämä oli todella outoa opetusta.» Pietari puuttui keskusteluun ja kysyi muilta: »Puhuiko Vapahtaja todella salaa, meidän tietämättämme, naisen kanssa? Pitäisikö meidän kaikkien muuttaa mieltämme ja kuunnella Mariaa? Pitikö Vapahtaja häntä meitä parempana?»

Maria, Vapahtajan suosikkioppilas

Silloin Maria itki ja sanoi Pietarille: »Veljeni Pietari, mitä oikein ajattelet? Luuletko, että keksin tämän itse ja että kerron valheita Vapahtajasta?» Leevi kääntyi Pietarin puoleen ja sanoi: »Pietari, sinä olet aina niin kiivas. Nytkin väittelet tämän naisen kanssa, ikään kuin olisit hänen vastustajansa, Jos Vapahtaja piti häntä suuressa arvossa, kuinka sinä voit halveksia häntä? Varmasti Vapahtaja tunsi hänet hyvin ja siksi rakasti häntä enemmän kuin meitä. Meidän pitää hävetä, pukea yllemme täydellinen ihminen ja sitten tehdä niin kuin meitä käskettiin: meidän tulee saarnata evankeliumia, eikä meidän pidä vaatia noudatettavaksi muuta sääntöä tai lakia kuin sitä, minkä Vapahtaja ilmoitti meille.»

Tämän sanottuaan Leevi lähti ja alkoi julistaa evankeliumia.