Barbeliitit

Kreikkalainen kirkkoisä Epifanios kertoo gnostilaisesta barbeliittien (Barbelo-gnostikkojen) lahkosta vuonna 375 ilmestyneessä kirjassaan Panarion, jossa hän käsitteli erilaisia harhaoppeja. ”Barbelo” ja ”barbeliitit” viittasi tämän lahkon mytologiassa ylimpään jumaluuten, joka oli Barbelo. Lahkosta käytettiin myös pilkkanimitystä ”borboriitit”, jonka Epifanios sanoi tulevan kreikankielen sanasta borboros (= sonta). Tästä lahkosta käytettiin Egyptissä myös nimitystä fibioniitit, mikä viittaa Ibikseen, joka oli Thot-jumalan symboli. Tämä antaa aiheen kysyä, oliko tämä lahko hermeetisiä gnostilaisuutta. Tiedämme, että gnostilaisuuden ja hermetismin välillä oli selvä yhteys, kuten esim. Nag Hammadin Asclepios-teksti ja Hermes Trismegistoksen nimiin pannut hermeettiset tekstit osoittavat. Voimme todellakin puhua hermeettisestä gnostilaisuudesta.

Ensimmäisinä vuosisatoina ”harhaoppisia” arvostelleilla kirkkoisillä oli tapana kuvata gnostilaiset mahdollisimman iljettäviksi väittämällä esimerkiksi, että he rituaalimenoissaan harjoittivat seksiorgioita, joivat spermaa ja kuukautisverta sekä läträsivät muilla ruumiin eritteillä ja söivät jopa syntymättömiä sikiöitä. Tällaisilla väitteillä ei tietenkään ollut mitään totuuspohjaa, mutta ne ilmeisesti upposivat hyvin yksinkertaiseen kansaan. Tällaisia hurjia väitteitä Epifanios liitti myös barbeliitteihin ja tarinat heidän ”inhottavuuksistaan” kertautuivat sitten myöhempien kirkkoisien teksteissä. Tosiasiassa barbeliitit olivat kunnon ihmisiä.

Epifanios kertoi myös heidän kosmologisista käsityksistään, joiden mukaan ylintä taivasta hallitsee Barbelo, Kaikkeuden Isä, minkä lisäksi siellä oli Kristus. Alapuolista taivasta hallitsee Sabaot, jota he pitivät maailman Luojana, ja jonka he sanoivat olevan sama jumala kuin Mooseksen kirjassa kerrotaan. He kiistivät ruumiin ylösnousemuksen, mutta uskoivat ihmissielun kuoleman jälkeen nousevan ylimpään taivaaseen läpi seitsemän taivaan piirin. He sanoivat, että myös eläimillä ja kasveilla on sielu, kuten mm. Pythagoras oli opettanut, ja kuten Egyptin mysteerikouluissa oli opetettu. Barbeliitit sanoivat, että Jeesus oli vain ihminen, ja että ”Jumalan poika” tuli hänen ruumiiseensa vasta kasteessa ja luopui hänestä kärsimyksen aikana.

Epifanioksen mukaan barbeliitit kunnioittivat monia pyhiä kirjoituksia, joista tärkeimpiä olivat ”Norean ajatus”, ”Aadamin ilmestys”, ”Täydellisyyden evankeliumi” ja ”Eevan evankeliumi”. Näistä kaksi ensimmäistä kuuluu Nag Hammadin kirjastoon. Kaksi jälkimmäistä on kadonnut.

”Täydellisyyden evankeliumi” on kadonnut, mutta sen arvelleen olevan sisällöltään sama kuin ”Filippoksen evankeliumi”

Useat barbeliittien pyhien kirjoitusten myytit liikkuivat Maria Magdaleenan hahmon ympärillä. Monet tekstit käsittelivät myös Setiä, Aadamin ja Eevan kolmatta poikaa, kuten ”Suuren Setin toinen opetus” ja ”Setin kolme kivitaulua”. Nämä kuuluvat Nag Hammadin kirjastoon.