Setiläisyys

 

Setiläisyys oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla syyrialais-egyptiläisen gnostilaisuuden pääkoulukunta. Koulukunnan nimitys johtuu siitä, että se kunnioitti Setiä, Aadamin ja Eevan kolmatta poikaa, jota pidettiin erityisen jumalallisen tiedon välittäjänä. Usein setiläisyyttä sanotaan klassiseksi gnostilaisuudeksi, koska sen oletetaan olleen gnostilaisuuden kantamuoto. Kantamuoto setiläisyys ei kuitenkaan ole, vaan se kunnia kuuluisi pikemminkin mandealaisuudelle.


Setiläisyys sai vaikutteita Platonin filosofiasta sekä juutalaisesta ajattelusta, mutta osassa setiläisiä kirjoituksia on myös kristillisiä vaikutteita. Setiläisyyteen sisältyy dualistinen maailmankäsitys, jonka mukaan olevainen jakaantuu hyvään Valon maailmaan ja pahaan aineen maailmaan. Valon maailma oli näkymätön ja täydellinen kun taas aineen maailma oli näkyvä ja epätäydellinen.


Setiläisen luomismyytin mukaan kaikkeuden alkuna ja kaiken yläpuolella on persoonaton Todellinen Jumala, "Yksi", josta on virrannut eli emanoitunut alempia henkisiä olentoja. Näistä ensimmäinen oli Barbelo ("Kaitselmus"), josta edelleen emanoitui muita, kuten Sofia ("Viisaus"). Myytin mukan Sofia loi Jaldabaoth -nimisen luojajumalan eli demiurgin, joka puolestaan loi aineellisen maailmankaikkeuden, mukaan lukien ihmisen. Setiläiset yhdistävät luojajumalan Vanhan testamentin Jumalaan, Jahveen, jota he pitävät Todellista Jumalaa alempana olentona.


Setiläisen käsityksen mukaan luomistyössä ihmisruumiista tuli pyyteitten hallitsema ja pahuuden alku, sielun aineellinen vankila, josta sielu voi tietoisuuden heräämisen ja lunastuksen kautta vapautua ja palata jumalalliseen maailmaan. Ihmisruumis on aineellinen, mutta sen sisällä on sielu – Valon maailmasta peräisin oleva jumalallisen hengen ilmentymä – joka yhdistää ihmisen Todelliseen Jumalaan. Lunastuksen keskeisenä edellytyksenä on tietoisuus (gnosis) Todellisesta Jumalasta sielun isänä. Setiläiset sanoivat, että myös Jeesus opetti tätä tietoisuutta Todellisesta Jumalasta, mutta katolinen kirkko otti sen tilalle muita uskonkappaleita, jotka setiäisten mukaan antavat väärän kuvan Jeesuksesta.
 

Setiläisen mytologian Jaldabaoth-demiurgi kuvattiin usein leijona-päisenä käärmeenä. Kuva oli suosittu aihe amuleteissa.

Setiläisen mytologian Jaldabaoth-demiurgi kuvattiin usein leijona-päisenä käärmeenä. Kuva oli suosittu aihe amuleteissa.