Uusgnostilaiset kirkot
Uusia gnostilaisia kirkkoja alettiin perustaa 1800-luvun alussa, mutta kun 1890-luvulla oli löytynyt joitakin kreikankielisiä katkelmia gnostilaisesta ”Tuomaan evankeliumista”, kiinnostus gnostilaisen uskonperinteen elvyttämisen ja vaalimisen kasvoi. Vasta kun Nag Hammadin gnostilaiset kirjoitukset oli löydetty vuonna 1945 ja niiden käännöksiä alkoi tulla julkisuuteen, gnostilaisuudesta tuli erityisen suosittu tutkimuskohde ja gnostilaisuuden nimissä perustettiin lukuisia seuroja ja keskusteluryhmiä. Koettiin gnostilaisuuden voimakas nousu ja eri puolille maailmaa syntyi kymmenittäin uusia gnostilaisia yhteisöjä. Useimmat näistä yhteisöistä olivat tutkimukseen ja opetukseen keskittyneitä seuroja, jotka tarjosivat lähinnä mahdollisuuksia informaation vaihtoon ja keskusteluihin. Selkeästi gnostilaiseen uskoon keskittyviä kirkkokuntia on 1800–1900 –luvuilla kuitenkin syntynyt suhteellisen vähän.
1800-luvulla perustettujen lisäksi 1900-luvulla perustettiin vain muutamia uusia gnostilaisia kirkkoja. Ne tarjosivat mahdollisuuksia yhteisiin rukoushetkiin ja suorittivat kirkollisia toimituksia eli sakramentteja gnostilaisen perinteen mukaisesti sekä järjestivät jumalanpalveluksia ja messuja.
Seuraava kaavio kuvaa uusgnostilaisten kirkkojen syntyä ja edelleen jakautumista. Katkoviivoilla merkityt kirkot eivät ole puhtaasti gnostilaisia, mutta niiden vaikutus gnostilaisten kirkkojen syntyyn on ollut merkittävä.
Useimmat 1800–1900 -luvuilla syntyneistä gnostilaista kirkoista ovat noudattaneet toiminnallisesti ja liturgisesti roomalaiskatolisia tai anglikaanisia kirkollisia perinteitä, mutta poikenneet näistä opillisesti hylkäämällä muun muassa käsitykset Jeesuksen jumaluudesta ja hänen lunastuskuolemastaan. Jotkut gnostilaisista kirkoista taas ovat olleet täysin omaleimaisia niin opillisesti kuin myös liturgisesti, toiminnallisesti ja organisatorisesti. Joukossa on ollut myös epälukuinen määrä kirkkoja, joiden nimessä on ollut jotain ”gnostilaisuuteen” viittaavaa, mutta joiden opissa ja toiminnassa ei ole ollut lainkaan varsinaista gnostilaisuutta. Viimeksi mainitut kirkot ovat ilmeisesti ymmärtäneet sanan ”gnostilaisuus” tarkoittavan yleensä jotain salattua tietoa, jollaista he jossain muodossa ovat katsoneet edustavansa.
Lähes kaikilla gnostilaisilla kirkoilla on ollut kaksi rinnakkaista toimintalinjaa, jotka ovat vastanneet ikivanhaa gnostilaista jäsenistön jaottelua toisaalta kouluttamattomiin seuraajiin eli ”imeväisiin” ja toisaalta täydelliseen tietoon oikeutettuihin eli ”täysi-ikäisiin”. Kouluttamattomille on tarjottu perinteistä kirkollista toimintalinjaa, johon kuuluvat yhteiset rukoushetket, jumalanpalvelukset ja messut sekä kirkolliset toimitukset eli sakramentit. Sen sijaan niille kirkon jäsenille, jotka ovat olleet kiinnostuneita syvällisemmästä tiedosta ja kyenneet sellaista vastaanottamaan, on tarjottu toisella toimintalinjalla mahdollisuutta kartuttaa ja syventää gnostilaisuuteen liittyviä tietojaan luennoilla, opintoryhmissä tai kirjekursseilla sekä osallistua esoteerisiin riitteihin tiettyjen veljeskuntamaisesti toimivien organisaatioiden puitteissa. Useimmilla kirkoilla on lisäksi ollut omaa julkaisutoimintaa painettuna ja viime aikoina myös tietoverkossa.
Nykyisin uusgnostilaisia kirkkokuntia toimii ympäri maailman. USA:ssa toimii nykyisin useitakin uusgnostilaisia kirkkokuntia. Näistä suurin on Apostolic Johannite Church (”Apostolinen Johanneksen kirkko”), joka toimii USA:ssa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Espanjassa. Tätä hiukan pienempi on Ecclesia Gnostica (”Gnostilainen kirkko”), jolla on nykyisin seurakuntia viidessä läntisessä osavaltiossa. Pienempiä amerikkalaisia gnostilaisia kirkkoja ovat American Gnostic Church ja Church of Gnosis. Latinalaisen Amerikan useissa maissa toimii muun muassa Iglesia Gnostica Cristiana Universal (”Yleinen gnostilais-kristillinen kirkko”). Euroopassa toimii erinimisiä gnostilaisia kirkkokuntia lähes kaikissa maissa. Esimerkiksi Saksassa toimivat Kirche des Lichts, gnostische Freikirche (”Valon kirkko, gnostilainen vapaakirkko”) ja Liberalkatholische Kirche (”Vapaakatolinen kirkko”), joka toimii myös Itävallassa. Italiassa toimivat La Chiesa Gnostica Italiana (”Italian gnostilainen kirkko”) ja Chiesa Gnostica Apostolica (”Gnostilainen apostolinen kirkko”). Ruotsissa Alkemiska Akademin on järjestänyt gnostilaisia messuja yhteistyössä Den Skandinaviska gnostiska kyrkan yhteisön kanssa.
Seuraavassa esitellään kaksi erityyppistä gnostilaista kirkkoa ja niitä lähellä olevia yhteisöjä: Ecclesia Gnostica (”Gnostilainen Kirkko”) ja Ecclesia Gnostica Catholica (”Katolinen Gnostilainen Kirkko”). Kirkoista ensimmäinen edustaa tyypillistä uusgnostilaista kirkkokuntaa, jonka kaltaisia useimmat muutkin valtavirran gnostilaiset kirkot ovat. Jälkimmäinen puolestaan edustaa järjestöä, jota valtavirran gnostilaiset yhteisöt eivät pidä autenttisena gnostilaisena kirkkokuntana vaan esoteerisena yhteisönä, jossa gnostilaisuutta on vain nimessä. Lukija tehköön omat johtopäätöksensä.