Basilidelaisuus
 |
Basilides oli 100-luvun alkupuolella toiminut gnostilainen opettaja, joka vaikutti Aleksandriassa Egyptissä. Hän oli yksi samarialaisen Menanderin oppilaista, joka välitti opetuksensa edelleen mm. Valentinokselle. Basilides kirjoitti 24 kriittistä kirjaa evankeliumeista. Hippolytoksen mukaan Basilideen oppi oli ”monistinen ja monilta ajatuksiltaan melko hellenistinen”. Kirjoituksen ”Acta Archelai” mukaan Basilides opetti jonkin aikaa myös Persiassa. Basilides ei itse perustanut mitään lahkoa, mutta sen tekivät hänen seuraajansa toisella vuosisadalla. Tätä gnostilaista lahkoa alettiin kutsua basilidelaisuudeksi.
Basilidelaisuus oli gnostilainen lahko, jonka aleksandrialaisen Basilideksen seuraajat perustivat toisella vuosisadalla. Basilides oli yksi Valentinoksen opettajista. Basilidelaiset kutsuivat Todellista Jumalaa mystisellä nimellä "Abraxas", jonka kabbalistinen lukuarvo vastasi "taivaiden ja päivien" lukua. Todellisesta Jumalasta oli erilaisten välivaiheiden kautta virrannut eli emanoitunut Valon valtakunta ja aineellinen maailma. Heidän käsityksensä mukaan ihmisillä oli kaksi sielua, joista järkisielu pyrki olemaan hallitseva ja tarvitsi apua Valon valtakunnasta. Basilidelaiset jakoivat ihmiset kolmeen luokkaan: materiaaliseen, älylliseen ja hengelliseen.
