Kerdonilaiset

Kerdonilaisuus oli syyrialaisen Addru Kerdonin perustama gnostilainen lahko. Hän oli Menanderin oppilas ja saanut vaikutteita siten myös Simon Magukselta. Hänen tiedetään tulleen Roomaan vuonna 137 ja opettaneen siellä omassa koulussaan omalaatuista versiotaan gnostilaisuudesta. Kerdonin mukaan maailman olemassaololle on kaksi alkusyytä – täydellisen hyvä ja täydellisen paha. Ensimmäistä hän piti ylimpänä jumalauutena, ja jälkimmäistä maailman luojana ja juutalaisten jumalana. Jeesusta hän piti hyvän jumaluuden poikana, joka oli lähetetty maailmaan vastustamaan pahuutta. Hän sanoi kuitenkin Jeesuksen olleen maailmassa vain illuusio, ei oikeasti syntynyt, ja että myös hänen kärsimyksensä oli vain näennäistä.

Koska Kerdon ja hänen seuraajansa pitivät ihmiskehoa pahan jumalan työnä, he loivat hyvin tiukan moraalisen koodiston, joka kielsi avioliiton, viinin ja lihan syönnin sekä kehotti paastoamaan ja harjoittamaan muutenkin kaikenlaista pidättyväisyyttä. Kerdonilaiset kielsivät Vanhan ja Uuden testamentin todenperäisyyden, lukuun ottamatta eräitä kohtia Luukkaan evankeliumista ja Paavalin kirjeistä.