Markionilaisuus

Markionilaisuus eli markionismi oli teologisesti gnostilaisuuden ja kristinopin väliin sijoittuva suuntaus, jonka Markion Sinopelainen perusti Roomassa vuonna 144. Hänen kirkkonsa oli järjestäytynyt katolisen kirkon tavoin ja antoi samanlaisia sakramentteja, joten se oli kristinuskon vakava kilpailija. Markion hylkäsi Vanhan testamentin käsityksen luojaju­ma­las­ta, Jahvesta, jota hän piti mielivaltaisena ja kiivaana. Sen sijaan hän korosti Jeesuksen julistaman Jumalan, Isän, lempeyttä. Markionin mukaan näissä kahdessa on kyse kokonaan eri jumalista: luojajumala on ankara tuomari, kun taas Jeesuksen Isä-jumala on hyvä ja armahtava.

Markion hylkäsi koko Vanhan Testamentin ja kokosi hyväksymänsä varhaiskristilliset kirjoitukset yhteen luoden siten ensimmäisen uusitestamentillisen "kaanonin". Hän hyväksyi vain Luukkaan evankeliumin tietyt osat ja Paavalin kirjeet, mutta vastusti teologisia spekulaatioita niiden tekstien pohjalta, varsinkin ruumiin ylösnousemuksesta. Markionin kokoelma johti siihen, että myös kristillinen kirkko ryhtyi keräämään hyväksymiään kirjoituksia yhteen omaksi kaanonikseen.

Kirkkoisät tuomitsivat markionilaisuuden harhaopiksi. Markionin kuoltua noin vuonna 160 hänen oppilaansa jatkoivat kirkon toimintaa, mutta katolisen kirkon vastustuksen vuoksi markionilaisuus menetti merkityksensä lännessä 200-luvulla. Idässä kirkko jatkoi toimintaansa vielä 300-luvulla, mutta monet markionilaiset liittyivät manikealaisiin.

Markion eli 85-160 jaa. Hän kiinnitti huomiota ristiriitaan, joka vallitsi vanhatestamentillisen Jumalan (juutalaisten Jahven) ja Uuden testamentin Isä-Jumalan välillä. Juutalaisten Jumala oli hänen mukaansa oikukas, ankara ja tuomitseva, kun taas Jeesuksen julistama Isä-Jumala on rakastava ja anteeksiantava. Markion päätteli, että kyseessä täytyi olla kaksi eri jumaa. Juutalaisten Jumalaa hän piti alempana luojajumalana (demiurgina), kun taas Jeesuksen julistamaa Jumalaa hän piti ylimpänä, Todellisena Jumalana. 

Kristillinen kirkko julisti Markionin harhaoppiseksi 144, minkä jälkeen hän perusti oman markionilaisen kirkkonsa. Koska Markion oli hyvin varakas, hän saattoi perustaa uuden kirkkonsa seurakuntia ympäri Rooman valtakuntaa. Markionilaisuus oli toisen vuosisadan jälkipuoliskolla jonkin aikaa merkittävä kilpailija katoliselle kristinuskolle.
 

Markionilaisuus ei ollut gnostilaisuutta. 

Hänen dualistinen käsityksensä maailman pahuudesta tai käsityksensä demiurgista ei tee Markionista gnostilaista, sillä vastaavia ajatuksia ovat esittäneet kymmenet muutkin aina Platonista alkaen. Myös Markionin edustama askeettisuus ja sukupuolisuhteista kieltäytyminen olivat vieraita gnostlaisuudelle.
 

Katolinen kirkko alkoi nimittää myös gnostilaisia "markionilaisiksi"

Kun katolinen kirkko Markionin jälkeen sai riesakseen gnostilaisia teologeja, kirkko käytti myös heistä haukkumanimeä "markionilaiset". Kirkkoisä Irenaeus kirjoitti gnostilaisten väittävän Markionin tavoin, että "Luojan lisäksi on olemassa toinen, ylempi Jumala".

Kirkkoisä Tertullianus puolestaan moitti gnostilaisia siitä, että nämä "markionlaisten tavoin sallivat naisten päästä papiksi".