Menanderilaiset

Menander oli ensimmäisen vuosisadan samarialainen gnostikko ja maagikko, joka aluksi kuului Simon Maguksen simoniittoihin, ja tuli Simonin kuoltua tämän koulukunnan johtajaksi. Historioitsija Justinuksen mukaan Menander oli syntynyt Kappareteian kaupungissa. Hän perusti sittemmin oman gnostilaisen koulukunnan Antiokiaan, joka siihen aikaan oli pohjoisen Syyrian merkittävin kaupunki ja kreikkalaisen kulttuurin keskus. Menanderin kerrotaan opettaneen, että maailma oli enkelien luoma. Hänen sanomakseen on pantu lause: ”Perimmäinen voima pysyy tuntemattomana kaikille, mutta minun tehtävänäni on kertoa näkymättömästä maailmasta ja tuoda pelastus kaikkien ulottuville”. Hänen koulukuntansa sanotaan harjoittaneen uudistumiskasteita, jotka olivat samankaltaisia kuin mandealaisilla ja essealaisilla. Menander välitti itäisen gnostilaisuuden opit hellenistiseen kulttuuriin. Hänen oppilaitaan olivat mm. Basilides, Kerdon ja Satornilos, joista jälkimmäinen kehitteli maailman luomismyyttiä eteenpäin sanomalla, että maailman luojina oli seitsemän enkeliä (aionia).