Kolarbasiaanit
 |
Kolarbasos eli Colarbasus oli Valentinoksen oppilas ja Markoksen jäljittelijä, joka vaikutti 100-luvun loppupuolella. Hänen keskeinen käsitteensä oli Sige (Hiljaisuus). Se mitä Markos kutsui jumalalliseksi ”Tetradiksi”, oli Kolarbasoksella “Neljän Ääni”. Se oli korkein voima Täyteydessä ja omisti kaiken tiedon. Kolarbasoksen sanotaan ”pyrkineen selittämään teologiaa mittareilla ja numeroilla”. Hän jäljitteli monissa oppinsa kohdissa Markosta, ja harhaoppeja kritisoineet kirkkoisät käsittelivät heidän kummankin opetuksia rinnakkain.
Yksi Kolarbasoksen opin erikoisuus oli samankaltainen Markoksen opin kanssa, nimittäin se, että hän väitti koko Täyteyden sisältyvän kreikankielen aakkosiin, jotka yhdessä muodostavat harmonisia ääniä. Hän sanoi Jeesuksen olevan ”Alfa ja Omega” (a ja ), jotka olivat kreikan aakkoston ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Tämä käsitys on suora toisinto hepreankieleen liittyvästä kielikuvasta, jossa ensimmäistä kirjainta alef ja viimeistä kirjainta tau käytetään yhdessä ilmaisemaan kokonaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Ilmaisu kuvaa Jumalaa ensimmäisenä ja viimeisenä sekä luomakunnan että pelastuksen alkajana, täydelliseksi tekijänä ja päämääränä. Se, että ilmaisua käytettiin myös Jeesuksesta, osoittaisi hänen olleen sekä jumalolento että luomisen välikappale ja pelastuksen välittäjä.