Ptolemaioslaiset
 |
Ptolemaios oli gnostilainen opettaja ja Valentinoksen oppilas. Hänen syntymästään ja elämästään ei tiedetä juuri mitään. Tutkijat päättelevät hänen kuolleen 180-luvulla. Hän oli yhdessä Herakleonin kanssa läntisen valentinolaisen koulukunnan merkittävin kirjoittaja.
Ptolemaios tunnetaan parhaiten hänen ”Ptolemaioksen kirje Floralle” kirjoituksesta, joka on säilynyt osana Epifanioksen ”Panarion” teosta. Sen lisäksi Ptolemaiokselta on säilynyt eksegeettisen kirjoituksen katkelmia osana Irenaeuksen teosta ”Harhaoppeja vastaan”. ”Ptolemaioksen kirje Floralle” käsittelee gnostilaista näkemystä Mooseksen laista ja Demiurgin suhteesta tähän lakiin. Kirje kirjoitettiin vastaukseksi Floran Vanhan testamentin kymmentä käskyä koskeville kysymyksille. Osa gnostilaisista oli sitä mieltä, että Vanhan testamentin lait olivat peräisin korkeimmalta Jumalalta, osa taas sitä mieltä, että ne olivat peräisin paholaiselta. Ptolemaios halusi todistaa, että lait eivät ole kummaltakaan eivätkä edes yhdestä lähteestä, vaan peräisin eri lähteistä. Hänen mukaansa osa laista oli peräisin alemmalta jumalalta eli Demiurgilta, osa Moosekselta ja osa oli juutalaisten lainopettajien myöhempiä perinnäissäädöksiä. Hän jakoi lain kolmeen osaan:
- Yksi osa lakia oli puhdasta ja turmeltumatonta, ja sitä Vapahtaja toteutti.
- Toinen osa laista oli sekoittunut pahaan, esim. oikeus kostaa (”Silmä silmästä”); nämä lait Vapahtaja oli poistanut, koska ne eivät sopineet hänen luontoonsa.
- Kolmas osa laista oli symbolista ja Vapahtaja oli nostanut ne henkiselle tasolle; esim. kehotus ympärileikkaukseen tarkoitti Vapahtajan mukaan sydämen ympärileikkausta.
Ptolemaioksen mukaan Demiurgi ei ollut sen enempää hyvä kuin pahakaan, vaan sitä kuvasi äärimmäinen oikeudenmukaisuus. Siksi sen lait olivat paitsi rakastavia myös ankaria, ja samalla kuitenkin myös ristiriitaisia. Mooseksen hän osoitti tehneen lakiin joitakin myönnytyksiä ihmisten kovasydämisyyden tähden, koskien muun muassa avioeroa. Nämä muutokset olivat alkuperäisen lain vastaisia, mutta niiden avulla ihmiset välttivät suuremman pahan voidessaan valita pienemmän pahan. Myöhempien perinnäissäädösten hän osoitti samoin tehneen tyhjiksi joitakin lainkohtia.
Ptolemaios sanoi Demiurgin olevan Korkeimman Jumalan ja Paholaisen välillä ja olevan aineellisen maailmankaikkeuden luoja. Hän ei ole hyvän eikä pahan aiheuttaja, vaan häntä tulisi kutsua oikeudenmukaiseksi ja hyväntahtoiseksi niissä rajoissa, jotka hänellä on käytettävissään. Ptolemaioksen kosmogonisessa järjestelmässä ylimpänä on henkinen ”Yksi” (monadi), josta aionit ovat emanoituneet Täyteyteen. Hänen mukaansa kolmekymmentä aionia (”valtaa”) hallitsi Täyteyttä. Nämä olivat järjestyneet pareittain ja edustivat Korkeimman Jumalan eri olemuspuolia tai personifikaatioita. Näistä viimeisin oli Sofia, jonka erehdyksestä syntyi aineellinen maailma; se ei syntynyt pahan eikä synnin seurauksena. Täyteyden alapuolella oli Ptolemaioksen mukaan Ogdoad (Kahdeksikko), jonka muodostivat seitsemän taivaankappaletta arkontteineen ja niiden yläpuolella oleva Täyteys. Hän sanoi niiden syntyneen Johanneksen evankeliumin alussa mainitulla tavalla: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.”
Ptolemaios opetti seuraajiaan Roomassa, Etelä-Italiassa ja Etelä-Ranskassa.