Markosiaanit
Markos niminen Valentinoksen oppilas perusti noin vuonna 180 gnostilaisen lahkon, jota kutsuttiin nimellä markosiaanit. Lahko toimi ensin Vähässä-Aasiassa ja siirtyi sittemmin Ranskaan Lyonin seuduille, jossa se oli aktiivinen aina 300-luvulle saakka. Syy Markosin paikkakunnan vaihtoon oli ilmeisesti se, että hänen sanottiin vietelleen erään paikallisen diakonin vaimon, mikä aiheutti paljon pahennusta sikäläisessä gnostilaisessa yhteisössä.
Markoksen opin perusteet olivat lähes identtiset Valentinoksen oppien kanssa, mutta hän kehitteli niitä eteenpäin. Markoksen mukaan Täyteys koostuu 30 aionista, joita hän kutsui ”Suuruuksiksi”. Hän sanoi niiden jakautuneen Ogdoadiksi (Kahdeksikoksi), Dekadiksi (Kymmeniköksi) ja Dodekakadiksi (Kahdeksitoista) – siis luvultaan yhteensä 30. Hänen mukaansa 24 aionilla oli oma äänne, joka vastasi kreikkalaisen aakkoston 24 kirjainta, ja ne yhdessä muodostivat harmonisia ääniä. Markoksella feminiininen Tetradi, Kaikkeuden Äiti, vastasi Valentinoksen Sigen (Hiljaisuuden) käsitettä. Hän sanoi, että Tetradi tuli alas korkeimmasta Täyteydestä feminiinisessä muodossa ja näytti 24 kirjaimen alkuperän sanoen olevansa ”kaiken puheen lähde ja jokaisen äänen alku, kaiken lausumattoman ilmaisu ja sanomattoman Hiljaisuuden suu”. Markosiaanit osoittivat rukouksensa naispuoliselle jumaluudelle, joka ”istuu Jumalan vieressä ja on mystinen Hiljaisuus ennen aioneja”. He pitivät ”Kaikkeuden Äitiä” samana kuin ”ensimmäinen Tetradi”.
Markos opetti Sofiasta, jota hän kutsui ”Jumalalliseksi Epätäydellisyydeksi”. Sofian lankeamisesta ja takaisin paluusta opettaessaan hän sanoi, että samalla tavoin valitut sielut nousevat Täyteyteen ja yhdistyvät enkeleihin ”taivaallisessa morsiushuoneessa”. Markos toi edeltäjiensä opetuksiin lisäyksenä myös pythagoralaisen isopsefian, jolla tarkoitetaan sanan kirjainten numeroarvojen yhteen laskemista yhdeksi lukuarvoksi sekä saadun lukuarvon vertailua toisiin saman lukuarvon omaaviin sanoihin. Markus löysi pyhistä kirjoituksista toistuvia mystisiä sanoja, joiden lukuarvot olivat 4, 8, 10, 12 ja 13. Hän sanoi, että kun kreikankielen kirjaimia käytetään lukuina, niin 8 kirjainta käytetään ykkösinä, 8 kymmeninä ja 8 satoina. Näin syntyy luku 888, joka on sama kuin sanan Jeesus numerologinen arvo. Samoin alfan ja omegan (a ja ) sekä kreikankielen sana peristera (kyyhkynen) numerologinen arvo on sama (801); kummatkin nämä viittaavat Jeesukseen. Vastaavia ”mystisiä” numerologisia yhtäläisyyksiä Markos löysi kymmeniä. Numerolla 6 oli Markoksen mielestä erityisiä mystisiä ominaisuuksia. Ensinnäkin se oli kolmen ensimmäisen numeron summa (1+2+3=6), maailma tehtiin kuudessa päivässä, Jeesus kärsi viikon kuudennen päivän kuudennella tunnilla jne.
Markosiaaneilla oli pyhien toimitusten kaavoja ja sakramentteja, joista yksi oli nimeltään lunastus. He uskoivat, että hengellinen lunastus voitiin savuttaa vain gnosiksen avulla. Toinen heidän sakramenttinsa oli kaste, jonka he suorittivat ”Kaikkeuden Tuntemattoman Isän nimeen, Totuuden eli Kaikkeuden Äidin nimeen ja Hänen nimeensä, joka laskeutui Jeesuksena maan päälle”. Kaste suoritettiin valelemalla kastettavan pää veden ja öljyn seoksella. Kasteessa ei ollut kysymys niinkään Pyhän Hengen antamisen vertauskuvasta vaan suojautumisesta arkonteilta, jotta kastettava pääsisi kuolemansa jälkeen kohoamaan Täyteyteen. Tämän sanotaan olleen peruja egyptiläisten ja juutalaisten muinaisista rituaaleista. Heidän ehtoollis-sakramentissaan käytettiin viinin ja veden sekoitusta, johon Markos lisäsi jotain kemiallista ainetta saaden pikarin sisällön värin tietyllä hetkellä muuttumaan purppuran punaiseksi, lausuen samalla: ”Täyttäköön sisimmän olemuksesi kaiken yläpuolella oleva Armo, joka on kaiken tiedon ja puheen yläpuolella, ja moninkertaistukoon Hänen tietonsa sinussa niin kuin sinapinsiemen, joka lankeaa hyvään maahan”. Tätä sakramenttia suorittaessaan Markos piteli käsissään kulhoa, johon sakramenttiin osallistuvat tyhjensivät omat pienemmät pikarinsa, jolloin isossa kulhossa olleen nesteen pinta yllättäen nousi jonkin kemiallisen aineen aiheuttamaan kuohunnan vuoksi. Tätä Markos sanoi rukouksensa aiheuttamaksi ihmeeksi. Osanottajat eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että tässä oli kyse huijauksesta, ja pitivät Markosta ihmeidentekijänä.
Naisilla oli erityinen asema markosiaanien yhteisöissä. Muutamia heistä pidettiin profeettoina, jotka välittivät jumalalta tulleiksi uskottuja sanomia saamiensa näkyjen tai unien kautta. Naiset osallistuivat myös pappeina lahkon pyhien toimitusten suorittamiseen. Markoksen sanotaan tunteneen näihin naisiin myös huomattavaa seksuaalista kiinnostusta, mikä aiheutti jännitteitä yhteisössä.
Kun Markoksen toimintaa tarkastelee näin jälkeenpäin ja ulkopuolisena, saa sen käsityksen, että hän ei varmaankaan kuulunut gnostikkojen puhtaimpaan joukkoon. Hänen oppinsa olivat monilta osin muuta kuin gnostilaisuutta ja hänen oma käyttäytymisensä ei kaikilta osin ansaitse arvostusta.